MAKEA MiNTTUTEE

MAKEA MiNTTUTEE

Unisia unikoita paistattelee päivää,
leppeä tuuli keinuttaa nuokkuvia auran siiven suojassa.
Arktinen hurmaava valo kurkistaa kukkakatraaseen
raviin unohtuneen auran lappeen yli taivaanpiiriltä;
kaikki on hyvin - kuvaelma paikallaan.
Niin kuin lampailla mustansa, unikoilla punaisensa.

Joki solisee vaimeana kurussa,
leinikkiniittujen keskellä - omia aikojaan,
isommat hoput silläkin tällä erää käyty,
ellei kesä herkiä rankkasateiksi.

Ennustajiksi emme ala,
keskitymme nykyiseen silmäniloon,
vaikkakin levoton sieluni olisi jo menossa,
koikkelehtimassa kivien päälitse kurun toiselle ahteelle,
siitä vissiinkin toisen puolen ruoho on vehreämpää.

Toppuuttelen keksimällä vähäpätöisiä syitä,
ne eivät tunnu saavan vastakaikua,
thermoksessa loiskuva makea minttutee ei ole mitään.
Se ei ole mikään syy.

Merikotka liihottaa matalalta yli,
näyttää laskevan vastapäisen törmän taakse,
niin - thermoksessa loiskuva makea minttutee,
tosiaankaan ei ole mikään syy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!