torstai 6. kesäkuuta 2013

HATTU MERESSÄ


HATTU MERESSÄ

Tyven on paras,
lompolon äyrään yli kurkistaessaan
näkee kuvastimessa sielunsa;
hymyilevän - jos on väleissä itsensä kera,
myrtyneen - jos on jotain skismaa.

Tyven siksi, että voi olla tyven itse;
olla tekemättä mtään - wu wei.
Parasta Taoa.

Vaikka kyllä toisaalta viehättää haipakatkin,
sellaiset kunnon,
jotka tempaavat hatunreuhkan päästä ulos astuessa
ja se on noudettava merestä.

Jokin kumman hulluuden siemen itää oitis
kun ulkosalla on erikoisen epävakaata;
epävarmuus kiihottaa, tuottaa riettaan tunteen,
joka vaatii vain lisää uhmaamista.

Ihmisen humeettiin tuntuu olevan rakennettu
jonkin sortin hui-hai - eräänlainen draamakeskus;
oudon kiihkeästi sitä haluaa osallistua
mielipuoliseen rajuilmaan sen äärellä - aivan tykö.
Työntää nokkansa siihen ja olla kovin in.

Kaikki eivät halua. Eikä se mikään ihme ole.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi