HALLiTUSNEUVOTTELUT
"Ja sormet sillä on kun nippu lehmän mulkkuja", huutaa Ridhu-Armiida palttinainen lakana hyppysissään ja kumauttaa jostakin tempaamallaan viiden litran maitopäälarilla Pietaa korvalle. Ja niin sitä mennään hetken päästä tovi pitkin kevätlosoista rantetta, akka-raato määrää vauhdin ja Pieta suunnan.
Lopulta puolipitonen- ja kuntonen, vähäläntä ukko-riepu onnistuu koukkaamaan sik-sakkelointinsa jälkeen huteroon huussiin ja salpaa oven sisältä vaikkei siellä koskaan ikimaailmassa mitään varastettavaa ole ollut - Ridhu-Armiida ulkopuolelta.
Jonkun aikaa jaksaa Ridhu-Armiida topakoija huussia kiertäen ja kolkutellen, lopulta lauhtuu sen verran että lähtee takaisin töilleen.
Ridhu-Armiida on kovin herkästi tulehtuvaa sorttia ja kyllä hyvin tunnettu lähipiirissään kipakkuudestaan. Siitä ei ole kenelläkään pienintäkään epäilystä. Eikä kukaan näin ollen suurin surminkaan tahdo saada tarkotuksella myrskyä aikaseksi, josta tuo liikanimikin.
Ainoa on tuo Pietan saatana. Se koiranleuka sitä tekee alvariinsa, harva se päivä - ärsyttää Ridhu-Armiidan niin silmittömään tulenleimaukseen, jotta siitä on leikki kaukana. Monasti on saanut Pieta roppi vinossa kulkea länkyttää päiväkausia Ridhu-Armiidan jäljiltä, mutta ei se vaan näköjään piisaa. Se on rakkautta se.
Pieta kuuntelee aiheuttamansa myrskyn puuskahduksia ja kun ne alkavat laantumaan, pujottaa housunkannattimet, sujuttaa housut kinttuun ja istahtaa reiälle. Sanomalehtien alta pöyhii laatikosta Kippurahäntäputelin, aukasee ja ottaa naukun. Jää sulattelemaan sitä samalla kun tutkailee paskahuussin seinään oikealle tapetoitua Kataisen kuvalla varustettua Kokoomuksen vaalimainosta.
Vastapäätä, vasemmalla pittoreski Jutta tuijottaa määrätietoisena Jyrkiä ja suoraan edessä Timo Soinin pönäkkä, perussuomalainen kasvokuva tiivistää huteran, raakalaudasta väsätyn oven suurimmat raot.
Siinä ne ovat, hallitusneuvottelijat Pietan kanssa yhdessä pohtimassa miten tämän maan asiat pitäisi järjestää ja saada tolkkuunsa. Pieta johtaa puhetta valtaistuimelta matalasti mumisten.
Innostuu välillä, kurkottaa ryypin, mutjauttelee suussaan ennen kuin antaa sille luvan painua mahaosastolle. Hyvin pelaa poliittinen korrektius, muut eivät juurikaan ääntä kohota. Ainakin ylitse niiden kuuluu vain Pietan napakat, valtakunnan henkistä tilaa ja tolaa koskevat wäkevät alleviivaukset.
Oikein hyvässä hengessä sujuvat hallitusneuvottelut ja mitä enemmän puheenjohtaja päihtyy, sen sujuvammin laulaa kieli ja juoksee mieli.
Ridhu-Armiida on leppynyt tyyten ja puuhastelee pirtissä. On pistänyt kirjavat likoon ja laskostaa tyynyliinoja silitettävien pinoon. Kohvepannu levittää tuoksuaan hällankulmalta, johon se on nostettu asettumaan. Kuksat on pöydässä ja nisua kimpale siivutettuna sokerikipon ja kermanekan kylkiäisenä. Pieta kun ei saata juoda kohvetta ilman kermaa ja nisua; oli saanut sen tavaksi muinoin renkinä isossa talossa.
Rantteelle porhauttaa Vulvålla Dragsviikista aikonaan tälle perälle karkotettu ja syväsijoitettu rantaruotsalainen von Winkkelman; polliisin virkaa tekemäänhän se tämä otus. Pasteeraa ensin pihaa pitkin ja poikin kunnes sitten kopauttaa porstuan kulmaan ja astuu pirtiin.
Luimistelee, sillä tietää entuudestaan Ridhu-Armiidan sisun ja äkkipikaisuuden. Tätä akkaa ei kannata jumalaa pelkäävän missään tapauksessa koetella, jos itsesuojeluvaisto suinkin on vain jossakin tolkussaan.
Von Winkkelman tiedustelee kohteliasti mistä Pietan voisi tavoittaa muuaisiin asioihin vastaamaan. Ridhu-Armiida viittaa rantteen laidalla kököttävään huussiin ja osoittaa von Winkkelmanin sinne. Jatkaa itse pyykin viikkaamista.
Poliisiosasto harppoo huussille, kopauttaa oveen, ilmoittaa itsensä kahdella viranomaiskielellä ynnä tiedustelee nokkaansa pitäen Pietaa.
Hallitusneuvottelut katkeavat, tulee hipihiljaista. Sitten von Winkkelman kuulee hiljaista jupinaa, saattaa se vain mutinaakin olla, mene ja tiedä.
Korkki narskahtaa ja ilmenee selvä pulputuksen ääni sekä ähkäisy. Lopulta, pitkän odottelun jälkeen kuuluu hallitusneuvottelun vetäjän humaltuneella, mykeltelevällä äänellä:
"Tähän hallitukseen ei ruåtsalaisilla ole asiaa!"
Ulos kuuluu vielä ikään kuin nuijan kopautus, pullo kierii jossakin lattialla. Sitten ovea vastaan rysähtää ja pian alkaa Timo Soinin läpi kuulua yhä vain kovaäänisempi kuorsaus.
Von Winkkelman päättää ottaa rohkeasti härkää sarvista, no tässä tapauksessa lehmää ja pyörähtää takaisin pirtille. Tuores kohven ja nisun tuoksu saa hereälle mielelle kenenkä tahansa vaikka kuin olisi hallituksesta äkin ja yllättäin hylätty.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
