LAPSENHOiDOLLiNEN DiEDOiTUS!
Pitkän pohdiskelun kuin myös lukuisten huomenen
sarastusten myötä yksin istutuissa rantabulevardin
törmän eetospalavereissa on hipihiljaa kehkeytynyt
ajatus lastenhoidolliselle vapaalle jäämisestä.
Ei ole kyse siitä etteikö tässä oudossa, koskettavan
karussa ja ankarassa olisi sietämätöntä kauneutta -
ei-ei - jokaisella katseella urkenee luonnon upeutta;
uniikkia - sellaista osaamista jolle ihmiseläimen ei
ole isompaa tarvetta edes uneksia haaveilla.
Ei ole kyse siitä että kyky kirjoittaa episodeja olisi
ehtymässä - päin vastoin, ehkä olisi syytä paneutua
entistä syvemmin - perusteellisimmin tähän sanoilla
maalailuun.
Tämä on vain silkkaa sitä, että onko järkeä tehdä
työtä kahtaalla - samanaikaisesti ne toinen toisiinsa
lomittaen kun yhä useammin jää sieluun tunne jotta
molemmat kärsivät tästä menettelystä.
Minusta runo № 3500 on erinomainen pysäkki kun
se sattuu vielä kuukauden vaihteeseen ja voin sitten
joskus wanhana muistella kiikkustoolissa ja kertoa
Tundran tyttärelle että se oli kai muudan vuosi 2018,
ja heinäkuun ensimmäinen - se täysin runoton päivä,
ensimmäinen liki 12 vuoteen.
Palaan aiheeseen joskus tai en - omasta tavoitteesta
on kuitenkin tasan 70% puissa. Uskon että siitä lienee
hyvä jatkaa jos.
Platonin Faidroksessa Sokrates ylistää rakkautta
runouden kaltaiseksi jumalalliseksi hulluudeksi. Kun
unelma ja kiihko yhtyvät, niin ihmisyyden valjakosta
riisutaan hävitys ja rakastavaisille kasvaa siivet.
Runouden harrastaminen on kulttuurin korkein muoto,
ilman sitä ei ole olemassa muuta kuin tuota tavallista
pelkkää nyhtösivistystä.
Miettikää sarastuksen suuressa hiljaisuudessa tätä:
Kulttuuri näki päivänvalon n. 300 000 vuotta sitten -
sivistys vasta vähän aikaa sitten ja sillä jo lyödään
Kulttuuria kuin vierasta sikaa.
Kiitän sielu nöyränä kaikkia tähänastisia seuraajiani
ja lukijoitani kommentoinneista, tykkäämisistä sekä
yleisestä viitseliäisyydestä runouden suhteen.
Toisaalta - runous ja runous; Zizzoz, ihmisiähän kai
kuolee enemmän pienhiukkasiinkin...
Tämä on maamme-laulu Arktiselle hysterialle.
Hyvää elämää kaikille!
Harmaasusi, Oh-show-ta hoi-ne-ne
sekä Harri Markoff
Post Scriptum.
Kommentoida voi myös tämän alle.
Jos vain ite haluaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
