ASiANTUNTiJA
Wanha ikäloppu unisieppari roikkui Vašja Illodin Leningin päästä vedettävän pääpuolessa ja hoiteli rutiininomaisesti sille asetettua tointaan joka kuului kokonaisuudessaan korkeampaa matikkaa hallitseville kaltaisilleen osaajille. Eikä syyttä, sillä myös alla sikiöasennossa makaava miehenmotlake oli niitä jotka laskettiin pitkämatikan miehiksi ja jolla ei ollut mitään hyvää syytä olla hallitsematta myös tasogeometrian monitahoisia, sinällään simppeleitä ulottuvuuksia - päinvastoin, jos ne vain hoksaa.
Monet oli ne kerrat kun oli joutunut tämä Vašja Illodin Leninki todeksi näyttämään piirrustamalla sellaisenkin ihmeen kuin tasasivuisen kolmion jonka kulmien summa on 270º, eikä suinkaan 180º, kuten äkkinäinen oikopäätä alkaisi väittämään ja sillä kurin saattamaan typerykseksi itsensä.
Mutta tuo nyt oli vähäpätöisimpiä tehtäviä mitä tämä yltiöpäinen hurjapää suoraan päästään lasetti ilman tietokoneita ja taskulaskimia.
Oli joskus nuoruuden huimuuksissaan mitannut tunturin päällä loikoessaan taivaanpiirinkin: 21600 minuuttia tasan. Aikaa oli venähtänyt puolet senaikusesta kesäkuusta; 15,0 täyttä vuorokautta jetsulleen aivan anhitonta mittaamista yhtäkyytiä.
Oli sitten aikoinaan, muinoin, muudan savakko, siilijärveläisperäinen politikan ketku ja pojan hulmi yhyttänyt Lapin matkallaan jostakin tulilta tämän Vašja Illodin Leningin ja sitten muka nokkeluuttaan yrittänyt pussittaa tämän, tietäähän sen - ketku mikä ketku, vaikka voissa paistaisi.
Niin oli vain lopulta joutunut myöntämään, että on tällä vastakumppalilla perkele semmonen matikkahumeetti, jottei paremmasta väliä.
Kun olivat lopulta sopuun päässeet menneistä ja taksoista sopineet tulevista - sivukuluineen, niin lupasi Vašja Illodin Leninki tulla Kuopion puoleen opettamaan sitä "pitempätä matikkata" myös tälle politikan ketkulle, ettei sitten ihan ravolle menisi, jos sattuu virkaan joskus pääsemään.
Seuraavana kesänä, heti miesmuistiin lumisimman talven jälkeen, kutsu tuli asiamiespostiin. Piti hurauttaa pirssillä elokuun 7. aamuna Ivalon kentälle ja sieltä loikata viivana lentokoneeseen ja sitten välilaskun kautta Kuopijoon, nyt oli kuulema matikasta helvetinmoinen puute. Valtion piikkiin kaikki. Kyllä kansa maksaa.
Vašja Illodin Leninki teki sen maksua vastaan, pyydetyn. Paineli kun aamusumuun suharilla Ivaloon. Vaan ihmetteli kentällä lentokapineeseen noustuaan moista vekotinta, koskapa ei ollut ennen tällaisessa laitteessa ollut, minkä nyt joskus nuoruudessa oli käynyt Suurosen Onnin tivolissa Hustler-laitteella itseltään pyörityttämässä sisukalut sekaisin. Nyt siksi hieman jännitti.
Kuulutukset kävi joku huivikaulainen naisiniminen läpi ja kehotti vyöt kiinnittämään. Kohta pörähti siipispankoissa jotkut häkkyrät pörisemään ja oitis ponkaisi Vašja Illodin pystyyn ja painoi nappia virkailijan kutsuakseen. Kun tämä ennätti paikalle, oli Vašja Illodinilla kysymys huulilla:
"Sen minä tiedän, että maapallo pyörii. Ja kuu maan ympäri. Ja molemmat auringon ympäri. Ja ne kaikki yhdessä vielä linnunradan mukana, mutta mikä lempo se tuossa siipispankossa oikein pyörii niin, että saa vapisemaan koko koneen?"
Lentovirkailija rauhoitteli ja tyynnytteli:
"Ei mitään hätää, tuulettimet ne vaan on. Kapteeni laittoi ne juuri tuolla ohjaamossa päälle. Se on kuulkaas niin hikistä hommaa tuo lentäminen, jotta kun yksikin tuuletin lakkaa tuossa pörräämästä, niin helkkarinmoisen hien pakkaa kapteenille otsaan. Istukaahan vain rauhassa. Kyllä tämä tästä urkenee."
Selvisivät kuin selvisivätkin, Vašja Illodin Leninki ja kamppeet Kuopioon ja hotelli Puijonsarveen. Tavalliseen tapaan Finnair toimitti Vašjan repun meikkilaukkuineen ja aluvaatteineen jälkikäteen myöhemmin taksilla.
Sittemmin ehtoopuolella, pottumuusin ja paistettujen mujeiden jälkeen, oli kahdenkeskinen kokous hotellin saunasviitissä, missä tämä lyhyenmatikan mies, sitänykyä jo ministeri asteli vauhkona lattiaan parketoidun kompassiruusun päällä ympyrää vastapäivään ja puhui solkenaan sekavia. Vittuili, haukkui ja manasi koko €uvostoliiton virkakunnan syvimpään helvettiin kun oli ensin saanut Vašja Illodin Leningiltä hengellisen lupauksen ehdottomaan vaitioloon asiasta.
Siitä kyllä maksetaan - varoitteli vielä.
Kun oli aikansa mesonut, pyysi Vašja Illodin Leningin apua. Tunnusti kokonaisvaltaisesti, ettei ymmärrä sen hevonpersettä koko €uvostoliiton rahapolitiikasta, mutta että kun typeryyttään meni asiasta vouhkaamaan, niin pitäähän tässä sitten jonakin yrittää olla:
"Nyt on kuitenkin maailman kirjat sille käsin sekaisin, että pian ollaan sellaisessa kusessa, että seisoessa valuu suuhun.
Voisit hyvä mies, kun sinulla sattuu niin loistava päärustinki olemaan, auttaa minut tästä pinteestä - maksua vastaan tietenkin.
Kerro nyt ihmeessä mitenkä paljon tämä sotku tulee maksamaan."
Vašja Illodin Leninki katseli aikansa tämän jolpin sykkyilyä ja hermostunutta käyntiä. Pyysi sitten tilaamaan pirssin takaovelle. Pukivat ja hipsivät varapoistumistietä ales jo odottavaan autoon. Vašja neuvoi pirssimiestä oijustamaan Puijon tornille.
Saapuivat aikanaan perille ja kireähkö politikka tähyili vuoroin tornia vuoroin pälyili portsaria, rohkeni lopulta tältä hermostuneena kysymään:
"O-onko tuolta monastikin lo-loikattu alas?"
Porttieeri, kerrostalon korkunen jässikkä katsahti hitaasti ylhäisyydestään kädet ristissä rinnuksilla - tokaisi lopulta:
"Ka ylleesä son kerta riittänä" ja jatkoi tulosvastuullista palveluammattiaan.
Vaan nämäpä pirssillä saapuneet eivät jääneet maanmatosten kera asian henkistä ulottuvuutta pohtimaan, vaan kipaisivat hissillä näköalatasanteelle, jolppi yhä hermoneenpana käyden ja vastausta hotellin sviitissä kysymäänsä tivaten.
Tornin huipulta oli mitä mainioin näkymä pitkälti yli Kallaveden. Vašja Illodin Leninki osoitti kädellään hajamielisesti selälle päin ja kysäisi:
"Paljonka muuten arvelet, jotta saataisiin tuosta sakiaa puuroa, pitäisi tuohon Kallaveteen laittaa kauraryynejä?"
- Mistä lemmosta minä sellaista osaisin tietää? Sitä paitsi sehän on sisäpolitiikkaa, Räsä-ämmän heiniä. Maatalouspolitiikkaa ja kuntapolitiikkaa. Miksi sinä minulta tämmöstä kysyt? No en tiedä. Minähän kysyin sinulta alunpitäin, jotta mitenkä paljon tämä €uro-karonkka tulee Suomelle maksamaan.
- Pane kilo litraa kohden niin aika sakiaa tulee. Siinä on vastaus joka pätee joka hommaan. Tilaappa pirssi, minä lähden. Pistä rahat tulemaan Itellaosotuksena kaupalle.
Vašja Illodin Leninki keräsi hotellilla tykötarpeensa reppuun, leiskautti sen viilekkeestä olalle ja aloitti väkevän palaamisen pohjoisen avaruuteen. Jonnekkin Ultima Thulen puoleen, levollisten sielujen tyyssijaan.
€urot kelpasivat vielä ainakin menomatkalla pikavuoron kuskille. Lienee ollut radio sillä kiinni.
Monet oli ne kerrat kun oli joutunut tämä Vašja Illodin Leninki todeksi näyttämään piirrustamalla sellaisenkin ihmeen kuin tasasivuisen kolmion jonka kulmien summa on 270º, eikä suinkaan 180º, kuten äkkinäinen oikopäätä alkaisi väittämään ja sillä kurin saattamaan typerykseksi itsensä.
Mutta tuo nyt oli vähäpätöisimpiä tehtäviä mitä tämä yltiöpäinen hurjapää suoraan päästään lasetti ilman tietokoneita ja taskulaskimia.
Oli joskus nuoruuden huimuuksissaan mitannut tunturin päällä loikoessaan taivaanpiirinkin: 21600 minuuttia tasan. Aikaa oli venähtänyt puolet senaikusesta kesäkuusta; 15,0 täyttä vuorokautta jetsulleen aivan anhitonta mittaamista yhtäkyytiä.
Oli sitten aikoinaan, muinoin, muudan savakko, siilijärveläisperäinen politikan ketku ja pojan hulmi yhyttänyt Lapin matkallaan jostakin tulilta tämän Vašja Illodin Leningin ja sitten muka nokkeluuttaan yrittänyt pussittaa tämän, tietäähän sen - ketku mikä ketku, vaikka voissa paistaisi.
Niin oli vain lopulta joutunut myöntämään, että on tällä vastakumppalilla perkele semmonen matikkahumeetti, jottei paremmasta väliä.
Kun olivat lopulta sopuun päässeet menneistä ja taksoista sopineet tulevista - sivukuluineen, niin lupasi Vašja Illodin Leninki tulla Kuopion puoleen opettamaan sitä "pitempätä matikkata" myös tälle politikan ketkulle, ettei sitten ihan ravolle menisi, jos sattuu virkaan joskus pääsemään.
Seuraavana kesänä, heti miesmuistiin lumisimman talven jälkeen, kutsu tuli asiamiespostiin. Piti hurauttaa pirssillä elokuun 7. aamuna Ivalon kentälle ja sieltä loikata viivana lentokoneeseen ja sitten välilaskun kautta Kuopijoon, nyt oli kuulema matikasta helvetinmoinen puute. Valtion piikkiin kaikki. Kyllä kansa maksaa.
Vašja Illodin Leninki teki sen maksua vastaan, pyydetyn. Paineli kun aamusumuun suharilla Ivaloon. Vaan ihmetteli kentällä lentokapineeseen noustuaan moista vekotinta, koskapa ei ollut ennen tällaisessa laitteessa ollut, minkä nyt joskus nuoruudessa oli käynyt Suurosen Onnin tivolissa Hustler-laitteella itseltään pyörityttämässä sisukalut sekaisin. Nyt siksi hieman jännitti.
Kuulutukset kävi joku huivikaulainen naisiniminen läpi ja kehotti vyöt kiinnittämään. Kohta pörähti siipispankoissa jotkut häkkyrät pörisemään ja oitis ponkaisi Vašja Illodin pystyyn ja painoi nappia virkailijan kutsuakseen. Kun tämä ennätti paikalle, oli Vašja Illodinilla kysymys huulilla:
"Sen minä tiedän, että maapallo pyörii. Ja kuu maan ympäri. Ja molemmat auringon ympäri. Ja ne kaikki yhdessä vielä linnunradan mukana, mutta mikä lempo se tuossa siipispankossa oikein pyörii niin, että saa vapisemaan koko koneen?"
Lentovirkailija rauhoitteli ja tyynnytteli:
"Ei mitään hätää, tuulettimet ne vaan on. Kapteeni laittoi ne juuri tuolla ohjaamossa päälle. Se on kuulkaas niin hikistä hommaa tuo lentäminen, jotta kun yksikin tuuletin lakkaa tuossa pörräämästä, niin helkkarinmoisen hien pakkaa kapteenille otsaan. Istukaahan vain rauhassa. Kyllä tämä tästä urkenee."
Selvisivät kuin selvisivätkin, Vašja Illodin Leninki ja kamppeet Kuopioon ja hotelli Puijonsarveen. Tavalliseen tapaan Finnair toimitti Vašjan repun meikkilaukkuineen ja aluvaatteineen jälkikäteen myöhemmin taksilla.
Sittemmin ehtoopuolella, pottumuusin ja paistettujen mujeiden jälkeen, oli kahdenkeskinen kokous hotellin saunasviitissä, missä tämä lyhyenmatikan mies, sitänykyä jo ministeri asteli vauhkona lattiaan parketoidun kompassiruusun päällä ympyrää vastapäivään ja puhui solkenaan sekavia. Vittuili, haukkui ja manasi koko €uvostoliiton virkakunnan syvimpään helvettiin kun oli ensin saanut Vašja Illodin Leningiltä hengellisen lupauksen ehdottomaan vaitioloon asiasta.
Siitä kyllä maksetaan - varoitteli vielä.
Kun oli aikansa mesonut, pyysi Vašja Illodin Leningin apua. Tunnusti kokonaisvaltaisesti, ettei ymmärrä sen hevonpersettä koko €uvostoliiton rahapolitiikasta, mutta että kun typeryyttään meni asiasta vouhkaamaan, niin pitäähän tässä sitten jonakin yrittää olla:
"Nyt on kuitenkin maailman kirjat sille käsin sekaisin, että pian ollaan sellaisessa kusessa, että seisoessa valuu suuhun.
Voisit hyvä mies, kun sinulla sattuu niin loistava päärustinki olemaan, auttaa minut tästä pinteestä - maksua vastaan tietenkin.
Kerro nyt ihmeessä mitenkä paljon tämä sotku tulee maksamaan."
Vašja Illodin Leninki katseli aikansa tämän jolpin sykkyilyä ja hermostunutta käyntiä. Pyysi sitten tilaamaan pirssin takaovelle. Pukivat ja hipsivät varapoistumistietä ales jo odottavaan autoon. Vašja neuvoi pirssimiestä oijustamaan Puijon tornille.
Saapuivat aikanaan perille ja kireähkö politikka tähyili vuoroin tornia vuoroin pälyili portsaria, rohkeni lopulta tältä hermostuneena kysymään:
"O-onko tuolta monastikin lo-loikattu alas?"
Porttieeri, kerrostalon korkunen jässikkä katsahti hitaasti ylhäisyydestään kädet ristissä rinnuksilla - tokaisi lopulta:
"Ka ylleesä son kerta riittänä" ja jatkoi tulosvastuullista palveluammattiaan.
Vaan nämäpä pirssillä saapuneet eivät jääneet maanmatosten kera asian henkistä ulottuvuutta pohtimaan, vaan kipaisivat hissillä näköalatasanteelle, jolppi yhä hermoneenpana käyden ja vastausta hotellin sviitissä kysymäänsä tivaten.
Tornin huipulta oli mitä mainioin näkymä pitkälti yli Kallaveden. Vašja Illodin Leninki osoitti kädellään hajamielisesti selälle päin ja kysäisi:
"Paljonka muuten arvelet, jotta saataisiin tuosta sakiaa puuroa, pitäisi tuohon Kallaveteen laittaa kauraryynejä?"
- Mistä lemmosta minä sellaista osaisin tietää? Sitä paitsi sehän on sisäpolitiikkaa, Räsä-ämmän heiniä. Maatalouspolitiikkaa ja kuntapolitiikkaa. Miksi sinä minulta tämmöstä kysyt? No en tiedä. Minähän kysyin sinulta alunpitäin, jotta mitenkä paljon tämä €uro-karonkka tulee Suomelle maksamaan.
- Pane kilo litraa kohden niin aika sakiaa tulee. Siinä on vastaus joka pätee joka hommaan. Tilaappa pirssi, minä lähden. Pistä rahat tulemaan Itellaosotuksena kaupalle.
Vašja Illodin Leninki keräsi hotellilla tykötarpeensa reppuun, leiskautti sen viilekkeestä olalle ja aloitti väkevän palaamisen pohjoisen avaruuteen. Jonnekkin Ultima Thulen puoleen, levollisten sielujen tyyssijaan.
€urot kelpasivat vielä ainakin menomatkalla pikavuoron kuskille. Lienee ollut radio sillä kiinni.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi