EXPONENTiA
Taika tulee,
se leijuu kuin äänetön ääni kuulimen äärirajoilla,
ei kuulu lain -
sen vain tajuaa jossain,
lähinnä kai tuntemattoman olemattoman sfääreissä;
sielläkin pelkkänä nuotittomana säveleenä.
Topos muuttuu joka heräyksellä,
erilainen erottuu - pistää oitis näkimiin
kun hammasrapsutin on ensinnä -
ensitöikseen karistellut unihiekan ripsistä.
Uksen raosta ulos tukittu haistin aistii lupauksen,
mahdollisuuden jostain suuresta kauneudesta
tulevaisuuden sietämättömässä odotuksessa
joka on - luvalla sanoen - suorastaan sietämätöntä.
Että näin nyt kuitenkin;
se on vaatinut kannannaisen takan luotteita,
kourakaupalla - useita pivollisia oivia soivia sanoja -,
ne toinen toisensa perään
ja liimattuna niin näkymättömällä musteella
ettei niitä niitä rikki saa lukemalla.
Taika tulee,
se leijuu kuin äänetön ääni kuulimen äärirajoilla,
ei kuulu lain... vain tuntuu.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi