tiistai 11. lokakuuta 2011

RAHiSEViA HAiHATUKSiA


RAHiSEViA HAiHATUKSiA

Rapeaa, ei silti apeaa
vaikka vuodenajan oleellinen pehmeys on poissa.
Pieni lupaavan orastava pakkanen;
hiipinyt yön varjoissa esiin
maalaten tihkun kostuttaman niitun huuruun.
Tämä on kapea, herkistävän erillinen kaistale
syksyn kokonaisuudesta - pensaiden huntu.

Sysimusta pilkkopimeys on poissa,
harsuinen mantu on ennakkolupaus valkeudesta,
vihje ankarasta hohteesta keväisillä hangilla,
sitten kun selkä on taas kerran taitettu
ja valo saanut vallan jälleen,
rakentanut sillan sielun salaisista syövereistä ulos.

Mieli maalaa täyttähäkää haihatuksia taivaanrantaan
omijansa laskiessa tunnustellen jalkaa
rahisevaan mattoon.
Murtuva ävär muotoutuu anturain peilikuviksi,
ilmaisee oitis jollekkin satunnaiselle katsojalle
hairahtelevan reitin.

Kiihkeä veri juoksee kohisten suonissa,
tunne tuntuu humeetissa humalluttaen ilon,
estoton, vapautunut nauru purkautuu kahleistaan,
kiirii aution jängän yli hohotuksena pahtaaseen
kimpoaa sieltä takaisin kutittaen mielihyvää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Jo vain kelpaa talven tulla,täällä se toivotetaan tervetulleeksi iloisin mielin,jaksa tuota kesän enrgiaatolkuttomia aikoja =)
    "omijansa"...nytkyllä Jii pärähtää kielikorvassa kaameasti...

    VastaaPoista
  2. Suelle:
    Jos omii, silloin on omija. Muuten kyllä kelpaa tulla.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi