KiRSi ON RAOLLAAN
Onttoina kollottavat kivet,
jos oikein tarkkoja ollaan,
niin onsina kivien syrjät
kun askel käy palasta,
vanhaa ja kulunutta.
Sattuvat silmään
ja heikon kuminan päästää routinut kamara.
Ennustaa pitkää syksyä,
myöhäistä lumen ja talven tuloa
kun kirsi on raollaan kiven ympärillä.
Siis sikäli mikäli wanhat merkit enää on voimassa;
etteivät vaan pykälänikkarit olisi jo
arktista routa-artiklaakin pilalle värkänneet.
Satunnaisia,
kovin joutilaan oloisia hiutaleita,
pikemminkin hitusia leijaillee eeskaahtaalle tovin,
mutta harvakseltaan,
yksi sataa askelta kohti;
tohtimatta mennä sen kummemmin eiminnekkään.
Maa ei tästään valkene - eikä sielu,
tumman mannun päällä taivaltaa raihnaan kyydissä,
sisusten vielä lämmön tarjoamassa pesässä
odotellen tulevaa kesää.
jos oikein tarkkoja ollaan,
niin onsina kivien syrjät
kun askel käy palasta,
vanhaa ja kulunutta.
Sattuvat silmään
ja heikon kuminan päästää routinut kamara.
Ennustaa pitkää syksyä,
myöhäistä lumen ja talven tuloa
kun kirsi on raollaan kiven ympärillä.
Siis sikäli mikäli wanhat merkit enää on voimassa;
etteivät vaan pykälänikkarit olisi jo
arktista routa-artiklaakin pilalle värkänneet.
Satunnaisia,
kovin joutilaan oloisia hiutaleita,
pikemminkin hitusia leijaillee eeskaahtaalle tovin,
mutta harvakseltaan,
yksi sataa askelta kohti;
tohtimatta mennä sen kummemmin eiminnekkään.
Maa ei tästään valkene - eikä sielu,
tumman mannun päällä taivaltaa raihnaan kyydissä,
sisusten vielä lämmön tarjoamassa pesässä
odotellen tulevaa kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi