lauantai 15. lokakuuta 2011

KOLEAT HYPPYSET


KOLEAT HYPPYSET

Mielikuvat autereiden pitsittämistä ehtoista,
haaleista ja vaaleista öistä,
loppukesän herkistä kasteisista huomenista;
ne alkavat olla pikkuhiljaa elämisen lyhyttä historiaa,
ajan rattaan katkeamatonta vuodenkiertoa.

Istahdetaan tervaksen tuoksuisen nuotion ääreen,
vaimeaa, ei suinkaan laimeaa keskustelua
puhki kulutetusta kesästä, yhteisistä kokemisista.
Rakkauden tuhat kuvaa - muistumia kohokohdista,
valmistumassa olevan särysopan aromien
hivellessä hajuelinten pyhintä pyhää.

Liekkien kirjoma lämmin valo kuumottavilla kasvoilla,
toisella puolen seinäkangasta
hiljaisuuden siloittama musta pimeys,
näkymätön eimitään;
äänetön huuto loppusyksyn pehmeydestä.

Kaikonneet loitoksi viimeisetkin kurkien huudot,
tehneet tilan alttiiksi aistia kylmän viileät lonkerot,
jotka hamuillen pujottelehtavat puiden lomista,
sikeän oksiston läpi iholle.

Nuo hiipivät koleat hyppyset hipaisevat kasvoja
ikään kuin vihjeeksi:
Ka - talvihan se täällä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi