sunnuntai 25. syyskuuta 2011

KURNiVAN SUOLEN TÄYTE


KURNiVAN SUOLEN TÄYTE

Röyhkeä halla jalkain alla rahisee,
ennenaikainen lupaus arktisesta hysteriasta;
hyytävästä koillisen viimasta,
joka lakaisee, silottaa alkavan roudan pinnan.

Kuorruttaa kirsin läpikuultavalla jäällä,
jos on sillä päällä että vettä vihmoo sekaan ja jäätää.
Otaksun.

Jatkan matkaa toivossa.
Huurtuneen kelon juuresta nousee musta ukko,
siipispankot paukkuen mennä rytisee oksiston läpi,
pääsee selville vesille - katoaa tulevaisuuteen.

Äänettömin siivenlyönnein - aaveina,
seuraavat perässä haaveeni hengen salpaavasta
metsopaistista aistinautinnon täyttymyksenä;
karkaavat ja haihattelevat sille tielleen.

Herpaantuneena vaivun pounikkoon,
sielu sysimustana, kulmat ankarassa kurtussa
tongin reppuni kurenauhan raosta sikaa - saan otteen;
kiskon pyristelevän otuksen päivänvaloon
ja kiskaisen siltä hengen renksusta.

Asettuu heti ja alan lohnia niibin kärjellä
lihaa käkättimeen kurnivan suolen täytteeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi