keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (1.)


KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (1.)

Ensimmäinen lämpöaste herättää sielun.
Sepä pohdinnan arvoista siis,
mikä merkitys onkaan näennäisesti tyhjänpäiväisellä,
orastavan jääpuraan nysästä herahtavalla tipalla
joka sattuu syrjäsilmään kasvojen antautuessa valolle.

Entä sillä, että yht'äkkiä pysähtyy
kun äkkää ettei anturoiden alta kuulukkaan rahinaa
ja samassa hoksaa siltä seisomaltaan hiljaisuuden.
Haipunut on arktisen talven jatkuvan viiman kohina,
ujellus puissa ja nurkissa - kuumotus korvissa.

Puiden huomasta ti-ti-tyy heläyttää kuuloluita.

Arvaamaton tapahtumasarja käynnistyy siitä;
sydämessä läikähtää,
leppä ryntäytyy kohisemaan suonissa,
levittää muassaan myrkkyä lihaksiin.
Koko raihnainen rummakko tormistautuu
kuin lähteäkseen lentoon ti-ti-tyynsä kera.

Mutta ei riitä vielä puhti - varmistus on saatava,
annettava auringon tehdä työnsä, pehmitettävä pinta,
että usko vahvoo - sitten vasta lentämään.

Sielu sentään livahtaa auki unehtuneesta kalvosimesta,
hulluttelee korppiparin kanssa taivaanpiirillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi