perjantai 3. kesäkuuta 2011

TARJOSi ARSENiKKiA, ME KOKO ELÄMÄÄ


TARJOSi ARSENiKKiA, ME KOKO ELÄMÄÄ

Yltiöpäisen savolaisnuorukaisen (Nimi Muutettu) Narkissoksesta käyttövoimansa saanut sosiopaattinen suihkukone yskii nousukiidossa. Pasteeraaminen vallan käytävillä pääministerinä ilman pääministerin titteliä alkaa muistuttaa Kummeli-sketsiä.

Keskiviikko-ehtoon farssissa selvisi, että henkisten voimavarojen resurssit olivat sittenkin lainassa helppoheikkitoimistolta ja niiden ehtyessä siipien kantokyky tyssäsi ja maahaan tultiin pers'edellä. Täydellinen mahalasku.
Kovin monenlaista sanottavaa on, paljon ja varsin runsaasti; väärin sammutettu lienee lievimmästä päästä.

Onneksi rupusakille vielä tässä vaiheessa - "heimo voitti".

En voi kuin arvailla kuka tämän draaman käsikirjoittaja on, mutta draaman kaari on polveillut kyllä somasti, intervalleja piisannut ja asian syrjästä on puhuttu enemmän olisi tynkääkään.
Veikkaan Keppilän Jooseppia (Veijo Meri); niin kiero mies, ettei se siihen paskanna mihin kykistyy.
 

Jos ja kun, eteenhän se tulee joka tapauksessa - joskus hamassa, sikäli mikäli kaavailut pitää kutinsa; taas joudutaan uudestaan ratkaisemaan se, saako tämäkin pääministeri valehdella vaalirahoituksesta?

Nuori kukkopoika Katainen voisi ottaa oppia vaikkapa Pertti Salolaisesta. Kataisella kun liki oivallisessa esiintymisessään on se ongelma, että näennäisen avoimena, pukupäällä huippukuntoisena ja ulkoa opeteltua hölynpöly-litaniaa latoessaan hän saa silti kaltaiseni wanhemman väen pitämään kättään lompakkonsa päällä ja wielä laskemaan pöytähopeat hänen jo poistuttuaan kuvaruudusta.

Uloskäsin vaikuttaa äkkiseltään siltä, että tunnustelu meni mönkään Kataisen tarjottua arsenikkia sussuille ja vassareille. Se on vahva mauste, se voi helposti pilata koko päivällisen.
Nyt kun kesäiset sateet lyövät rikkoontuneen hallitushuoneen katosta - on koittamassa suvivirsi ja -sunnuntai, kannattanee neuvottelijain pysähtyä miettimään voikohan tuhannen pillun päreistä sittenkään rakentaa pärekaton?

Oli miten oli, empiirisiin havaintoihin ja materiaaliin perustuva käsitykseni vaalikarjan vittuuntumisesta politikkojen "maantapa"-hengessä perustelemiin selitys- ja valehtelumalleihin on selkeästi mataloitunut.


Kynnys on laskemassa uhkaavasti lähelle sitä tasoa, jossa rupusakin liikehdintä alkaa muuttua ennalta-arvaamattomaksi, nyt vielä toistaiseksi Mustikkamailla, mutta tällä menolla ehken myös Mansikkamaalla.
 

Eikä kannata aliarvioida ja väheksyä sitäkään, että näennäisesti hurjiin asuntolainoihin ja VISA-kortin pöyhkeilevään käyttöön höynäytetyt, muka sillä kurin deaktivoidut typerykset nilkkakahleineen saattavat silti rynnätä rupusakin imussa kadulle. 
Keskiluokaltahan tässä €urokuplassa ollaan kuitenkin eniten iskemässä suonta.

Aito nomenklatuura on sen sijaan kyllä suojannut varansa ja omaisuutensa jo aikaa sitten - sukkelimmat heti kun tuli ilmoitus ettei lama Suomea koske. Vain näennäisesti eliittiin itseitsensä laskeva parhaimmisto on tulilinjalla maailman historian suurimman puhalluksen koittaessa.

~~~~~~~~~~~~

Yksi kongreettinen tosiasia ei kuitenkaan keskiviikkoillan farssista miksikään muuttunut, se että Suomen Portugali puolue - Parte Portugal Finlandia (PPF), on yhä olemassa ja kuolettavan elinvoimainen. Se on Arkadianmäen suurin puolue 137 jäsenellään.
Tuota asiaa siis ei kannata unohtaa vastaisuudessakaan. Sen kuolemansyleilyssä sinnittelee tällä erää kokonainen kansakunta.

Vetoan ylenpalttiseen siveellisyyteeni tekstini rahvaanomaisia sanoja sisältävissä kohdissa, vaikka olenkin tätä nykyä pääsemässä tuosta tavasta.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Joka nyt pitää silmälappuja, tietäköön että samaan varustukseen kuuluu vielä suitset ja ruoska.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi