UNiSiA SiLMiÄ
Musta sikeä yö,
tuuli kutittelee salvoksia - nurkat ulajavat,
soittavat suruvoittoista melodiaa alakuloisina;
pitävät yllä pessimismin suurta suomalaista lahjaa
joka ihanasti kaivertaa räytyvää sydäntä,
polttomerkitsee sinne uudestaan ja uudestaan
jo siellä ennestään olevan tunteen.
Vielä ennen tyyntymistään myrsky rytyyttää seinää,
niin että se tuntuu siirtyvän iholle,
sitten yllättäin irrottaa kyntensä,
haipuu pois viheliäinen.
Viheltämästä.
Tilalle vaipuu painava, raskas hiljaisuus,
tila jossa erottaa oman pumpun tykytyksen;
vieruskaverin hengityksen tasaisen puhinan
kun se valmistautuu kuorsaamaan,
yhtä ankarana,
yhtä ärjyvänä,
kuin ohi kiitänyt myrsky.
Kajo raottaa taivaanpiiriä,
pujahtaa siitä kartanolle,
kurkistaa akkunasta
ja raottaa sisällä,
kiikkustoolissa istuvan unisia silmiä.
tuuli kutittelee salvoksia - nurkat ulajavat,
soittavat suruvoittoista melodiaa alakuloisina;
pitävät yllä pessimismin suurta suomalaista lahjaa
joka ihanasti kaivertaa räytyvää sydäntä,
polttomerkitsee sinne uudestaan ja uudestaan
jo siellä ennestään olevan tunteen.
Vielä ennen tyyntymistään myrsky rytyyttää seinää,
niin että se tuntuu siirtyvän iholle,
sitten yllättäin irrottaa kyntensä,
haipuu pois viheliäinen.
Viheltämästä.
Tilalle vaipuu painava, raskas hiljaisuus,
tila jossa erottaa oman pumpun tykytyksen;
vieruskaverin hengityksen tasaisen puhinan
kun se valmistautuu kuorsaamaan,
yhtä ankarana,
yhtä ärjyvänä,
kuin ohi kiitänyt myrsky.
Kajo raottaa taivaanpiiriä,
pujahtaa siitä kartanolle,
kurkistaa akkunasta
ja raottaa sisällä,
kiikkustoolissa istuvan unisia silmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi