sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

TAiKASÄRViN


TAiKASÄRViN

Kuuntele luoteisen ujellusta koko päivä,
anna sydämesi viehättyä siitä laulusta
joka tulee kiveliöiden yli aavojen ulapoiden tyköä;
hytisyttää päivän kaartuessa kehoasi niin,
että iho hipoo kylmiä vaatteita.
Se on lähdön hetki.

Siristäin näit urien umpeutuvan vähä vähältä
ja silti piirtyvän nyt yhä arpina vastavaloon;
auringon siltaa kotiin palatessa.

Vaikka tuuli on huuhdellut vaatteitasi pitkän päivän,
aistit yhä vaatenaulakosta nuotion savun tenhon
kun istahdat kiikkustooliin ulkoluita hieman kolotellen,
mutta kylläisenä,
tovi sitten vatsaan saatetusta hehkuvasta särpimestä.

Se raukea tunne - kuin maailma olisi tullut etappiin,
lumotun tiensä puolitiehen;
tervaksen tuoksu aistimissa vie väkisin.

Tempaa selkäänsä ja lennättää takaisin jängälle,
silmäluomet valahtavat,
aiottu sana katkeaa puolesta
ja kevätahavan pieksämät kasvot nuukahtavat.

Tarvitaanko hyvään päivään muuta?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi