torstai 3. maaliskuuta 2011

TÄHTiSUMUSSA


TÄHTiSUMUSSA

Sumea jatkuu raskaana ylitse häilyvän näköpiirin,
harusten resonanssi tunkeutuu humeettiin,
siirtyy sisemmä - takertuu kohisevan nesteen rytmiin
ja pian värisee keho samaan tahtiin.

Tunne tuntuu säilyvän; viiltelee somasti syvältä,
naurattaa kun viime kevään hanhiparvi kailottaa yhä.
Pysähtyminen oudossa viehättää.

Sama harmaus jatkuu loputtomiin,
vain vanttien äkisten monotoninen laulu soi,
kantautuu mittansa päähän
ja sulautuu ympäröivään utuun.
Pään kääntäminen vaikuttaa volume-napin tavoin.

Tumman sinen pilkahdus sumun kielekkeiden raosta,
avoin, auki ratkennut taivaanpiiri
ja tähden pilkistys siinä;
tähtisumussa ollaan.

Sielun syy - haihattelevan mielen mutkikas kiemura,
heti kevään ensimmäisten oireiden ilmestyttyä;
kun kosteat puuskat lounaasta,
kun lämpimän puolelle pakkaa,
kun suveaa niin, että nutukkaat kastuu.

Sisältä kuuluu vain yksi komento: Aja ylös.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Runosta välittyy tunnelma, jota olen kaipaillut ja tulossa kohta maistelemaan.

    VastaaPoista
  2. Runopasaselle:
    Mites tuohon sanoisi - vaikkapa Bures puohta!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi