HYÖRiNTÄÄ

HYÖRiNTÄÄ

Tyven ja lämmin tuokio.
Ehtyvän nuotion tuoksuvat rippeet,
sininen, tervainen haiku.
Siinä vieressä pölkyllä katson runomaiseman yli,
kurkistan horisontin taakse.

Keväisiä päiviä,
ensimmäisiä pälviä, poutapilven hälviä.
kiiriviä joutsenten lauluja taivaanpiirillä.

Kuulaita aamuvarhaan tauluja utuineen,
harmaita latoja, kurkien huutoja, tulvivia jääpatoja;
muistojen häiviä kesästä kinosten keskellä.
Virran ahteella jääpahtaalla niksautteleva koskikara.

Valo lisääntyy niin vikkelään,
että oitis koittaa Lilja
ja herääminen yöttömään yöhön.

Vaan vielä on heräämättä elämän ihme,
ensimmäinen vihertävä ruohonkorsi seinustalla,
hangen silmässä, vaikka ilma jo elämää täynnä.

Piruetteja ja immelmanneja,
puiden oksilla hyörintää;
jatkuvat pyrähtelyt, pörhistelyt ja kahakat,
kaikki lupauksia tulevasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!