keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

HATARA JÄLKi


HATARA JÄLKi

Haaveiden maa siintää jänkien takana,
edellä entävien,
lentävien eetosten mukana;
loitolla kaikesta sovinnolla.

Tunturit pyöreillä valkeilla rinnoillaan,
piirtävät horisontin polveilevan kaaren,
ohitse jängän puuttoman saaren;
vaivaiskoivujen hopeisten huntujen yllä.

Äänetön,
koskemattomaan vasta piirretty hatara jälki
häipyy laajan selkosen äärettömiin määriin,
sekoittuu siellä vielä löytymättömiin, näkymättömiin
ja jää sille tiellensä.

Koillisen viima siloittelee maiseman tyhjäksi tauluksi,
kaikki ajatukset willistä arktisesta elämästä
osoittautuvat sen siliän tien silkaksi haihatteluksi;
ei ole heittää enää todisteita peliin.

Tuokiossa puuska piiskaa sevän uuteen uskoon,
nyt se on selvä - saalis on päässyt pakoon,
ei kannata panna mitään likoon - vermeet siis kokoon.

Ja jatkuu matka,
jää koskemattomaan vasta piirretty hatara jälki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Hieno runo.

    Tässä sinulle erän minkä luin tänään, toisella kotimaisella tällä kertaa, kuvan kans, ei kolmannella

    http://haapavaara.wordpress.com/2011/03/16/aftonbon-for-bantare/

    VastaaPoista
  2. Sampalle:
    Tänksis.
    Käydäänpä vilkaisemassa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi