perjantai 11. maaliskuuta 2011

MARTAN PÖKSYiSSÄ


MARTAN PÖKSYiSSÄ

Viime aikoina on melskattu, pidätelty kiukkua ja pidetty älämölöä ties missä palstoilla, fb:ssa ja telkkarissa ym. ym. "myrkyllisestä" ruoasta, ylipäänsäkin jalostetusta ruoasta, sekä eineistä jotka on kyllästetty kaiken maailman lahonsuoja-aineilla ja ties millä.
 

No aiheestahan tuo keskustelu on noussut, myönnän - mutta ketäpä tästä on sormella osoittaminen? On se nääs vain kuningaskuluttajan omaa harvinaisen typerää tyhmyyttä, että suostuu ylipäänsä ensin moisia paskoja ostamaan, sitten ostoslaukkuunsa tukkimaan ja vielä  omassa kotona lopulta mahalaukkunsa. 
Mitään pakkoahan ei moiseen typeryyteen "aikuisten oikeesti" ole tällä erää, vaikka uvostoliittolainen vouhotus siihen taitaakin olla rupusakkia ajamassa pitkässä juoksussa kieroillen.

Seurataanpa ensin sormea joka osoittaa ruokateollisuuteen. Siellä on totta tosiaan yksi syy. Ruokailijan kun on helppo nälissään unohtaa kaikki muu totuus kuin se vatsalaukkua kaihertava nälkä. 

Se panee nöyräksi, mutta sekoittaa myös humeetin. Käkättimeen joutuu yleensä lykkäämään sitä mitä kynsiinsä nopeimmin saa. 
Ei ole muka aikaa valmistaa muilta kiireiltä täysipainoista laaturuokaa vaikka laatu-aikaan on paineita. 
Kätevää on bongata jääaappisesta jotain valmista koiranoksennusta kauniissa pakkauksessa ens'hätään.
Siitä se lähtee. Tämän on havainneet jo aikaa sitten nokkelimmat kaupustelijat.

On helppo tottua valmiiseen, vaivattomaan. Sehän antaa laatuaikaa muuhun harrastukseen joita mainostoimistot ja markkinapsykologit keksivät päivät pääksytysten rahaa vastaan kuluttajien päänmenoksi.

Toisessa huoneessa syyllistämispsykologit keksivät uusia syyllistämislauseita siltä varalta että  olet jukuripää ja sinnittelet ruokateollisuuden tököttejä vastaan.

Argumentteja tulee liukuhihnalta ja niitä kuuntelemalla on pian kaulaansa myöten kusessa teollisuusherkkujen kanssa. Niiden "myrkyllisten". 

Ne koukuttavat ja sehän se tietysti on tarkoituskin. Ei elintarviketeollisuus eroa yhtä siivuakaan lääketeollisuudesta. Kyllä molempien instituutioiden ensisijaisena tarkoituksena on tehdä rahaa osakkeenomistajille kuluttajan kukkaroa ryöstäen.
Se nyt niin selvä kuin pläkki. Ei kahta puhetta. 


Syy miksi teollisuus joutuu panemaan paskaa kauniiseen pakettiin johtuu siitä, että valtio, yhteiskunnan työrukkanen ei tyydy veronmaksajan työstä saaman palkan ryöstöön vaan se ahnehtii kuin kuunaan loinen - lapamato (Diphyllobothrium latum), myös ottamaan oman osansa vatsaan tukittavasta ruoasta. 

Kun liike-elämän lait ovat mitä ovat, en niitä käy erikseen selittelemään, niin elintarvikkeen valmistajan on jostain tingittävä saadakseen "oikean" hintaista ruokaa kaupustelijan tiskiin ja siihen ei muuta keinoa ole kuin minimoida raaka-aine kustannukset. 
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei priimaa saa koskaan halvalla.

Paradoksi tulee siitä kun esimerkiksi vaikkapa niin sanotut "terveys- ja kevytruoat" osoittautuvat tarkemmassa syynissä aivan joksikin muuksi kuin mitä kaunis ja herkullinen ulkokuori antaa olettaa.

~~~~~~~~~~~~

Edellä kuvattu on yksi sormen osoittama syy, mutta seurataanpa minne osoittaa sormen toinen pää. Se joka on kiinni kämmenessä.
 

Teollista mössöä käkättimeen ahtaessaan uneuttaa kovin helposti sen, että on olemassa se arkisen tavallinen, iänikuisen yksinkertainen vaihtoehto - oma kokkaus. Vielä toistaiseksi joistakin kaupoista saa jalostamattomia raaka-aineita, ruokatarpeita joiden teollinen fixaus on yhä melko olematonta.
 

Ei, en hyväksy selitykseksi missään muodossa tai tapauksessa oman ruoan valmistuksesta kieltäytymiselle kiirettä, osaamattomutta tai muuta yhtä hyvää mainostoimistojen selittelypsykologinen kehittelemää, median - lähinnä telkkarin kautta jankutettua perustelua. Kertakaikisseen en hyväksy. Se on paskapuhetta siinä missä valmisruoka on sitä samaa ihtiään.

Laiskuuden hyväksyn ja fyysiset puutteet. Se on ainut järkevä syy. No järkevä ja järkevä - jos laiskuuden takia suostuu kyllästämään itsensä teollisuusruoan lahonestoaineilla.
Nooh - looginen se joka tapauksessa on, - laiskuus, muttei pitkässä juoksussa täyspäinen, sillä kun humeetti on nimenomaan ohjelmoitu maximoimaan mahdollisimman pitkään elinaikaan, niin miksi pirussa sitä sitten laiskuuteen vedoten nirhaa sieltä loppupäästä?
Käsittämättömiä ovat ihmislajin toilailut.

Onneksi on olemassa vielä yksi kunniallinen yhteisö kyltymätöntä nälkäänsä huutavalle äänelle korvesta - Martat. Marttaus kannattaa ja arvostaa ruoan kotivalmistusta ja myös järjestää ja opastaa siinä tumpeloita, sikäli mikäli nämä rohkenevat myöntää asian tolan.
 

Siispä sinne yhteys - Marttoihin, jos ei muka osaa kokata, mutta älliä on sen verta humeetissa, että siellä kytee palava halu palata takaisin normaaliin suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Kaikenkarvaisista TV:n kokkiohjelmista neuvon kieltäytymään tyyten niin kauan kuni oma peruskokkaus, arkiruoan valmistus on kunnossa.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ah - miten ne kiinalaiset sanovatkaan - kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea!

2 kommenttia:

  1. Martasta, ei martoista. Tulee aina mieleen anonyymit kotikiusatut. Varsinkin kun Martta osti itselleen rötgenkameran, että saisi itsestään passikuvan. Kun normaallissa kuvassa näytti liian lihavalta.

    No, säästölinjoilla;

    http://haapavaara.wordpress.com/2011/03/11/haaveita-aaveita-ja-haluja/

    Nyt kokkaamaan

    VastaaPoista
  2. Haapavaaralle:
    Aivan, mutta silti kokkoomaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi