tiistai 1. maaliskuuta 2011

MUSTAT PiKiNOKAT


MUSTAT PiKiNOKAT

Porotokka tolvaa koparat naksuen joen jäätä,
huohottaa röhkien tiehensä,
hengityksen huuru leijailee hileenä;
viimeisenä lontustaa erikko - laitimmainen,
joka ei oikein miellä laumaeläimen roolia.

Pysähtelee tuijottamaan tollon oloisena,
naksauttaa muutaman kerran,
kykistyy varmuuden vuoksi kuselle.
Oijustaa lopulta muiden perään,
aloittaa uuden kuseman;
päättää sittenkin kuulua laumaan.

Vee-käynnin jäljet näkyvät mellassa,
ura erottuu silmän korkeudella,
liukenee siitä kuolpunaan;
kaartelee jyleiden aihkien kilpisten kylkien sivu.
Sivakoiden mustat pikinokat pilkistävät
vuorotahtiin pinnan yli;
kiiru on poissa, kaikonnut häly,
tokka vei mennessään.

Aavan reunalla jälki haihtuu näkymättömiin,
tuuli on lanannut siloiseksi koko jängän;
tuhansittain mahdollisuuksia johtaa aukean yli.
Runsauden pula yllättää karussa maassa,
yhteys luontoon asettuu tolaansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi