MUSTAT PiKiNOKAT
Porotokka tolvaa koparat naksuen joen jäätä,
huohottaa röhkien tiehensä,
hengityksen huuru leijailee hileenä;
viimeisenä lontustaa erikko - laitimmainen,
joka ei oikein miellä laumaeläimen roolia.
Pysähtelee tuijottamaan tollon oloisena,
naksauttaa muutaman kerran,
kykistyy varmuuden vuoksi kuselle.
Oijustaa lopulta muiden perään,
aloittaa uuden kuseman;
päättää sittenkin kuulua laumaan.
Vee-käynnin jäljet näkyvät mellassa,
ura erottuu silmän korkeudella,
liukenee siitä kuolpunaan;
kaartelee jyleiden aihkien kilpisten kylkien sivu.
Sivakoiden mustat pikinokat pilkistävät
vuorotahtiin pinnan yli;
kiiru on poissa, kaikonnut häly,
tokka vei mennessään.
Aavan reunalla jälki haihtuu näkymättömiin,
tuuli on lanannut siloiseksi koko jängän;
tuhansittain mahdollisuuksia johtaa aukean yli.
Runsauden pula yllättää karussa maassa,
yhteys luontoon asettuu tolaansa.
huohottaa röhkien tiehensä,
hengityksen huuru leijailee hileenä;
viimeisenä lontustaa erikko - laitimmainen,
joka ei oikein miellä laumaeläimen roolia.
Pysähtelee tuijottamaan tollon oloisena,
naksauttaa muutaman kerran,
kykistyy varmuuden vuoksi kuselle.
Oijustaa lopulta muiden perään,
aloittaa uuden kuseman;
päättää sittenkin kuulua laumaan.
Vee-käynnin jäljet näkyvät mellassa,
ura erottuu silmän korkeudella,
liukenee siitä kuolpunaan;
kaartelee jyleiden aihkien kilpisten kylkien sivu.
Sivakoiden mustat pikinokat pilkistävät
vuorotahtiin pinnan yli;
kiiru on poissa, kaikonnut häly,
tokka vei mennessään.
Aavan reunalla jälki haihtuu näkymättömiin,
tuuli on lanannut siloiseksi koko jängän;
tuhansittain mahdollisuuksia johtaa aukean yli.
Runsauden pula yllättää karussa maassa,
yhteys luontoon asettuu tolaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi