TUNNEKUOHUT KiiVAAT RiiVAAVAT
Outoja näkee - ainakin kuulee vaikka missä,
yöllä liikkuessaan tässä kuussa;
tähtitaivaan alla tähden lennon ylläns'
kun vatsa kylläns' teitä riiuuyössä talsii.
Pyhän vihan yhä puistatelless'
oikaistessa läpi mieron pihan;
on kuomia niin kovin montaa sorttia,
yks' äkeimmistä vahtii alvariinsa tätä porttia.
Yön huokaukset aistii pimeässä,
jossain pimennossa, pajupuskain viidakossa,
oottaa neito ihanin,
tukevin ja tanakin - lemmentöissä hanakin.
Tunnekuohut kiivaat riivaavat, korventavat rintaa;
piinaavat ja sisimmäistä polttelee.
Korpee - karrelle on reuna sielun palanut,
rakkaudesta
se huutaa herkkää tuskaa yöhön mustaan.
Tuska tuntuu puskaan, sattuu neidon korvaan,
jok' heti vastausta sorvaan käy,
vaikk' ylkääkään ei siihen näy.
Kollit maaliskuussa,
toinen aidalla ja toinen puussa.
yöllä liikkuessaan tässä kuussa;
tähtitaivaan alla tähden lennon ylläns'
kun vatsa kylläns' teitä riiuuyössä talsii.
Pyhän vihan yhä puistatelless'
oikaistessa läpi mieron pihan;
on kuomia niin kovin montaa sorttia,
yks' äkeimmistä vahtii alvariinsa tätä porttia.
Yön huokaukset aistii pimeässä,
jossain pimennossa, pajupuskain viidakossa,
oottaa neito ihanin,
tukevin ja tanakin - lemmentöissä hanakin.
Tunnekuohut kiivaat riivaavat, korventavat rintaa;
piinaavat ja sisimmäistä polttelee.
Korpee - karrelle on reuna sielun palanut,
rakkaudesta
se huutaa herkkää tuskaa yöhön mustaan.
Tuska tuntuu puskaan, sattuu neidon korvaan,
jok' heti vastausta sorvaan käy,
vaikk' ylkääkään ei siihen näy.
Kollit maaliskuussa,
toinen aidalla ja toinen puussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi