KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (2.)

KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (2.)

Ikuiset kiertolaiset, lintumaailman mustalaiset,
pihlalinnut, hakolinnut, yölinnut,
natvaakat, kuusikkaat ja tuuherrat;
taviokuurnat ovat palanneet - mistä lie mieron tieltä.

Mutta menomatka on tiedossa;
synkät, viimeiset vielä jäljellä olevat
raiskaamattomat aihkimetsät,
tai tunturikoivikoiden tiheät aluskatajistot.
Sinne.

Innostunut häälaulu männyn latvassa
heti valon kajottua taivaanpiiriin
kertoo aamuvirkulle erään episodin loppumisesta,
toisen alkamisesta.

Nämä äkkinäiselle kummalliset,
äimistelemään panevat konkkonokat
lennähtelevät pelvotta hangelle varisseelle siemenelle.
Kurottavat ujostelematta,
oudoissa asennoissa nokkansa täyteen
ja pyrähtävät oksalle erottelemaan jyvät akanoista.

Ensimmäisenä tulee mieleen
kinkerpiiriä vaihtaneet papukaijat.
Että ne ovat haaveilleet häkissä yllin kyllin,
ja lähteneet lentämään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!