torstai 10. maaliskuuta 2011

iHMiSEN OSA


iHMiSEN OSA

Useimmilla,
seisoessaan viidentoista metrin wiimassa,
keskellä aavaa lumilakeutta tuntureiden välissä,
on vihi siitä miten suurten asioiden keskellä
kärpäsen paskan kokoinen topattu musta piste
itse asiassa seisoo.

Jonkinlainen kuudennen aistin tuottama värähdys,
kutina oudosta tolasta
kun äkkää pienuutensa vallitseviin oloihin verraten.

Se on aavistus - ens'alkuun haihatteleva,
sisään ja ulos ramppaava tuntemus,
joka jossakin vaiheessa siintyy yhä selkeämmäksi
ja kirkkaammaksi mielikuvaksi.

Piirtyy tunteeksi, siirtyy humeettiin äkkäämiseksi
mikä tässä tilassa on ihmisen osa ja paikka.

Ei kaikilla,
jotkut yhä siinäkin vaiheessa - paksukalloisimmat,
kantavat yllään Narkissokselta saamaansa viittaa,
harhaisessa mielessään luovat oman jumalansa
ja pysyttelevät sinnikkäästi luomakunnan herrana.

Elä näiden kera sitten,
kiiruhtavat puolitiehen vastaan omaa loppuaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Ihminen on pieni, mutta silti kaiken valtias.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin kovasti! Eka säkeistö olisi toiminut yksinäänkin, siinä on iso totuus osuvasti tiivistettynä.

    VastaaPoista
  3. Arille:
    Nii-in, ainakin kuvittelee olevansa valtias.

    Carelianalle:
    Minä kiitän kommendeerauksestasi.

    VastaaPoista
  4. On hyvä tajuta ihmisen pienuus. Ja eikö Japanin tapahtumat kertoneet, kuka oikeasti hallitsee?

    VastaaPoista
  5. Onnenpuulle:
    No sanoppa muuta, kyllä luonnon edessä pitää nöyrtyä, niin kovuuden kuin kauneuden.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi