tiistai 22. maaliskuuta 2011

KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (4.)


KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (4.)

Soseutuvaa lumihöttöä yöllä yllättäin;
ällistyttävää paukkupakkasten jälkeen - päivittelen.

Litinässä talsin,
wanha raato - ukon rohjo,
taiteilen jäisillä raiteilla vaikeilla pohjilla sohjossa;
anturat roiskien, tulet ylläni riimejä kuiskien.
Hyvinkin intiimejä.

Yritän ennättää kaatua ennen kuin tuiskahdan
ja luiskahdan päistikkaa hyhmään;
pari kertaa onnistun jo välttämään,
kuulumisen kaatuneiden ryhmään.

Tuossa oudossa mystisessä hetkessä,
kummallisessa öisessä retkessä vetisessä löllössä,
koen sympatiaa helmipöllössä;
se kutsuu ristiturpaa.

Ja vastaa asiaankuuluvasti hälle lähistöltä immyt:
kohta kohti äänetönnä liihottaa,
kylkeen lemmon kapsahtaa ja heti kiihottaa.

Pian kääntyy toisen pää ja toisen,
huomaan syrjäsilmään moisen;
samassa loikkaan, tartun ilmaan - nojaan,
rojahdan loskaiseen ojaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi