tiistai 8. maaliskuuta 2011

OTOS


OTOS

Kirkkaus pistää silmään,
on suorastaan siilattava luomien raosta
sitä uudesti syntyvää maailmaa
joka edessä lepää kaikin tavoin avoimen tyvenenä.

Nämä pienet riipaisevat tuokiot;
pysähtyneenä, hiljentyneenä,
suovat mahdollisuuden kuunnella sisimmässään
kuinka pimeän ja hämärän syövereihin
läpeensä kyllästynyt käpyrauhanen
hörppii nyt ahmien valoa.

Voi sitä tunteen paloa,
hehkua joka näkyy kiihtymyksenä,
poskien punana,
tuntuu sisäisenä värinänä sielussa,
hienoisena tärinänä.
Kun henki yhdistyy jälleen maahan;
palattuaan keskitalven pitkältä vaellukselta
äärettömiin sfääreihin.

Tässä vaatimattomassa tuokiossa on elämän maku,
kutittavan kihertävä tunne jota ei voi raapia,
otos vihertävistä niituista joenpolven kahta puolta;
aamunkoissa alajuoksun suuntaan lipuva pehmyt auer.

Sen yllä keijujen leijuva tanssi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Suunnilleen juuri noita tuntemuksia aamutuimaan rekun kanssa metsässä samotessa... kevään henkiä ympärillä, kirkkaus silmiä kirvellen...:)))) hienoa!!!

    VastaaPoista
  2. Tunsin tunnelman.
    Erityisen hyvältä tuntuu kun "henki yhdistyy jälleen maahan".

    VastaaPoista
  3. Tuijalle:
    Kiitän ja påkkasen koko ruodolla.

    Hanelille:
    Hieno juttu. Kiitän.

    Marjaisalle:
    No nyt.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi