LOiTTONEVA
Kaukanevan peltipailakan ääni haipuu loittonevaan;
jäljellä tyhjäkäynnin jättämä nokinen,
katkeralle lemuava tahra vitivalkeassa karstanteessa,
telamaton äksy kouraisu.
Molemmat jo lanaantumassa luonnon arkistoon,
näkymättömiksi merkinnöiksi korkeimman käteen.
Vuoden päästä fanaattisinkaan huivikaula ei löydä
todisteita käynnistämme tällä paikalta:
aavan ulapan keskellä kelluvalla lautalla,
alla kolmekymmentäkaksi metriä kaivovettä.
Vilttoon puhaltava tuuli,
tuliaisina satamiljoonaa hehkuvaa neulasta
ja ehken vielä joku pivollinen päälle,
pieksää vaakasuorana ryöppynä kasvojen ahavaa.
Pari minuuttia sitten lausutut lähdön sanat;
ne on vinkka viikannut,
tallettanut poveensa ja vienyt muassaan.
Eikä niistä enää kahtapuhetta synny.
Loput tavarat ahkioon, kulju päälle ja kaaristus;
sonnustautuminen, loppusilaus,
sitten merkitsevä nyökkäys toisen silmikon taakse.
Nälkä ajaa tiehensä.
jäljellä tyhjäkäynnin jättämä nokinen,
katkeralle lemuava tahra vitivalkeassa karstanteessa,
telamaton äksy kouraisu.
Molemmat jo lanaantumassa luonnon arkistoon,
näkymättömiksi merkinnöiksi korkeimman käteen.
Vuoden päästä fanaattisinkaan huivikaula ei löydä
todisteita käynnistämme tällä paikalta:
aavan ulapan keskellä kelluvalla lautalla,
alla kolmekymmentäkaksi metriä kaivovettä.
Vilttoon puhaltava tuuli,
tuliaisina satamiljoonaa hehkuvaa neulasta
ja ehken vielä joku pivollinen päälle,
pieksää vaakasuorana ryöppynä kasvojen ahavaa.
Pari minuuttia sitten lausutut lähdön sanat;
ne on vinkka viikannut,
tallettanut poveensa ja vienyt muassaan.
Eikä niistä enää kahtapuhetta synny.
Loput tavarat ahkioon, kulju päälle ja kaaristus;
sonnustautuminen, loppusilaus,
sitten merkitsevä nyökkäys toisen silmikon taakse.
Nälkä ajaa tiehensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi