YHTEYS

YHTEYS

Se osa minua mistä en koskaan pääse irti,
tarkkailee jostakin kulisseista nieleskellen.
Puristaa kouriansa niin.
että hikipisarat tihkuvat sormien lomasta noroiksi.

Karannut sieluni istuu lokkilinnun selässä,
antaa piut-paut kaikille varoituksille;
itsetuntoni kahareisin sen takana,
kädet ympärillä ja silmät kiinni.

Viilettävät lujaa louhikkoa hipoen.
Koukkaavat sitten pahtaan reunan yli,
rynnäten päistikkaa alas meren tuoksuun;
hurmaantuneiden järki ei päätä pakota.

Vapauden hurmio ja tunne - se avaa silmät,
näkemään maailman sellaisena kun se on.
Ei enempää - ei vähempää
Yhteys on syntynyt.

Maallisen tomumajani hutera kuori lojuu
maastokuvioisena myttynä savuavan nuotion liki,
kaikessa tyyneydessään,
huolta vailla, pelkoa vailla - levollisena;
antaapa nuiden temmeltää nyt
kun ketään ei ole kieltämässä,
varoittamassa huikentelevasta elämästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!