keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

iTSENSÄ ETSiMiSTÄ


iTSENSÄ ETSiMiSTÄ

Vehreys on vaihtunut kallioiden harmaaseen,
lauhat leyhähdykset ankariin puuskiin;
vain valo on kuulas,
sielun ja mielen avartava suuri autuus
yli koko pohjoisen maanpiirin.

Sen kuvaamiseen menisi viikkoja - vuosisatoja,
tulisiko sittenkään valmista - sanoilla;
niin moni on yrittänyt.
Jotkut aina uupumukseen saakka - hullaantuneena,
rientäneet auvoisin rinnoin loputonta kohti,
palanneet pelkkinä rankoina,
räytymään suojaisen rannan rähjäiselle ahteelle.

Siinä kaikki.
Kalantuoksuisen maailman lokkien metelissä
itsensä etsimistä päämäärää vailla.
Ja kun sen löytää - ei enää alkua.

Paluuta entiseen,
syvälle humeettiin kaivettuun,
onean ahdistavaan lähtökuoppaan ei ole.
Yhden asian sietämätön totuus.

On katsottava rannalla milloin linnut lähtevät,
wiimeiset jäljet sannalla pyyhkäisee meri,
silottaa hiekan miljoonien vuosien sileäksi näkymäksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi