ORM PUNAiNEN

ORM PUNAiNEN

Apeaa,
kapeaa näköalaa,
koko akkunan täydeltä,
sateisen harmaan pohjoisen suunnalla.
Oneaa,
silloin kun odottaa huomenelta jotain komeaa;
suloista rusoa vehreän yllä pilvien puunnoissa.

Tämä nyt vain on tässä,
märkiä päiviä sattuu elämässä.
Kosteina nosteina palaavat entiset sateet mieleen,
takertuvat kieleen toviksi.
Onneksi.

Parahultaisesti nielaisen takaisin,
ennen kuin putkahtavat ilmoille manauksina,
katkerina sanauksina.

Niin muuntuvat mielikuvista vaimeiksi kielikuviksi,
supinaksi, jupinaksi;
uinuvan vaimon riemuksi ja huviksi - hymyilee.
Tai sitten se näkee unta minusta sankarpoikana,
ikiomana Orm Punaisenaan...

Puen ylle kahisevaa, alle kuivaa,
jalkaan saappaat ja loikkaan oitis ulos;
kuivaa veden kaperoa roiskivan taivaankannen alle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!