NORDKAPP
Immi Luu Harinen kyykistyi mittarikentällä kadun toissa puolla kahareisin tiukassa nahkapuvussaan ratsunsa päällä ja käänsi käynnistinpolkimen starttiasentoon.
Terassilla majailevat maastopukuiset, sänkiset miehenkutaleet ryyppylaseineen ja olutmukeineen, useimmilla sukimattomat hiukset hapsottaen lippalakin alta käänsivät päänsä Immi Luun somaakin somenpaan, puhtaan viattomaan peräpäähän, antaen humeettiensa vilistä täpötäynnään likaisia ajatuksia.
Mitä kaikkea osasikaan liikkua joutosakin mielessä ajatuksen nopeudella vaikka fyysiset tomumajansa näyttivät kytkeytyneen pysyvään pysähtyneisyyteen.
Nii-in, neiti Harinen - tässä tapauksessa vain oletus kylläkin, koska kukaan ei nähnyt mustien hanskojen peittämiä sormia; tämä nimenomainen neito halusi polkaista jykevä ajopelinsä, punaisen chopperoidun Harley-Davidson XL 1200 Sportsterin manuaalisesti käyntiin vaikka ohjaustangossa olikin startin nappula.
Että se sitten osaa kauniin tyttölapsen tiukkaan mustaan nahkapussiin piilotettu pylly näyttää somalta kirkkaan punaisen pyörän värejä vasten.
Jo se vain.
Koska kukaan jumalanluoma ei tuossa kinkerpiirissä tiennyt, eikä osannut sanoakaan, että miksikä Immi Luu noin teki, niin eipä siihen varsinaiseen seikkaan kiinnitetty huomiota juurikaan sen kummemmin, vaan etupäässä huomio kiinnittyi takapäähän, kuten edellä jo kerrottiin, neito Immi Luun somaakin somempaan takalistoon.
Saattoi se toki niinkin olla, toki-toki, että neiti Harinen naisellisen viehätysvoimansa tiedostaen aivan tahallaan, saadakseen säpinää joutilaiden oluen sumentamiin humeetteihin, näki vaivaa kurotella ja kykistellä pyöränsä päältä alaskäsin.
Naisten tarkoitusperistä kun ei voi koskaan olla liian varma. Saattavat vilkaista välinpitämättömän huomaamattomana kuin metsästäjä passipaikallaan ja silti siinä mitään henkilökohtaista olematta. Vain omaa sielua vahvistaakseen.
Joka tapauksessa 1200-kuutioinen kone parahti käyntiin ja heti tuntui tuo mukava V-koneen jyskytys ja reisiä hivelevä tärinä.
Kyllä 45º asteen kulma silinterien suhteen on mitä oivallisin keksintö naisten mielestä. Ja kyllä V-koneen tuottamasta pätskytyksestä ylipäänsä tykkäävät kaikki, miehisistä miehistä naisiin ja tyttösiin ja päällimmäisinä tietty ovat uteliaat, yltiöpäiset pojanriiviöt.
Immi Luu nosti runkoon nojanneen kulahtaneen, tarroilla somistetun kitarakotelon, pujotti hihnan päänsä yli ja käänsi rämpyttimen selkäänsä, kaula vasemmalle alas tiehen sojottamaan. Asetteli vielä silkkihuivia kulkkunsa suojaksi; muutama valkoinen suortuva oli karkuteillä, ei hallinnassa, mustan avokypärän reunan alta.
Asetteli kauniiksi lopuksi nahkapehmusteiset taitetuilla laseilla olevat suojat silmien eteen ja valmista tuli.
Oikea jalka hamuaa vaihteen ja nitkauttaa, nahkahansikas vääntää kaasua, vasen löysää kytkimen ja samassa mennään, vain ujohko sinervä savun pöllähdys jää muistoksi terassin sakille, pian senkin haiduttaa kesäinen tuuli joka lipuu maan suuntaan vuonoa pitkin järven seljän avaruudesta.
Vielä vilahtaa Juutuan sillalla kiiltävä hehkuvan punainen. Immi Luu siellä huristaa matkalla pohjoiseen, Kaamasentietä sen matkaa, että ennättää Nordkapp'n viitalle.
Kääntyy siitä sitten päristelemään tunturiylängön yli Tenon kautta Jäämerelle.
Immi Luu Harinen, matkailusihteeri, Hollolan pitäjän Okeroisista, on menossa tutustumaan ystävyyskuntansa matkailuvaltteihin yhteistyönmerkeissä kunnanhallituksen toimesta ja saattamana.
Neiti Harinen on matkalla Richard Chancellor'n tapaan, tutkimusmatkalla. Sama se sille laivako vai moottoripyörä. Liike on tärkein.
Terassilla majailevat maastopukuiset, sänkiset miehenkutaleet ryyppylaseineen ja olutmukeineen, useimmilla sukimattomat hiukset hapsottaen lippalakin alta käänsivät päänsä Immi Luun somaakin somenpaan, puhtaan viattomaan peräpäähän, antaen humeettiensa vilistä täpötäynnään likaisia ajatuksia.
Mitä kaikkea osasikaan liikkua joutosakin mielessä ajatuksen nopeudella vaikka fyysiset tomumajansa näyttivät kytkeytyneen pysyvään pysähtyneisyyteen.
Nii-in, neiti Harinen - tässä tapauksessa vain oletus kylläkin, koska kukaan ei nähnyt mustien hanskojen peittämiä sormia; tämä nimenomainen neito halusi polkaista jykevä ajopelinsä, punaisen chopperoidun Harley-Davidson XL 1200 Sportsterin manuaalisesti käyntiin vaikka ohjaustangossa olikin startin nappula.
Että se sitten osaa kauniin tyttölapsen tiukkaan mustaan nahkapussiin piilotettu pylly näyttää somalta kirkkaan punaisen pyörän värejä vasten.
Jo se vain.
Koska kukaan jumalanluoma ei tuossa kinkerpiirissä tiennyt, eikä osannut sanoakaan, että miksikä Immi Luu noin teki, niin eipä siihen varsinaiseen seikkaan kiinnitetty huomiota juurikaan sen kummemmin, vaan etupäässä huomio kiinnittyi takapäähän, kuten edellä jo kerrottiin, neito Immi Luun somaakin somempaan takalistoon.
Saattoi se toki niinkin olla, toki-toki, että neiti Harinen naisellisen viehätysvoimansa tiedostaen aivan tahallaan, saadakseen säpinää joutilaiden oluen sumentamiin humeetteihin, näki vaivaa kurotella ja kykistellä pyöränsä päältä alaskäsin.
Naisten tarkoitusperistä kun ei voi koskaan olla liian varma. Saattavat vilkaista välinpitämättömän huomaamattomana kuin metsästäjä passipaikallaan ja silti siinä mitään henkilökohtaista olematta. Vain omaa sielua vahvistaakseen.
Joka tapauksessa 1200-kuutioinen kone parahti käyntiin ja heti tuntui tuo mukava V-koneen jyskytys ja reisiä hivelevä tärinä.
Kyllä 45º asteen kulma silinterien suhteen on mitä oivallisin keksintö naisten mielestä. Ja kyllä V-koneen tuottamasta pätskytyksestä ylipäänsä tykkäävät kaikki, miehisistä miehistä naisiin ja tyttösiin ja päällimmäisinä tietty ovat uteliaat, yltiöpäiset pojanriiviöt.
Immi Luu nosti runkoon nojanneen kulahtaneen, tarroilla somistetun kitarakotelon, pujotti hihnan päänsä yli ja käänsi rämpyttimen selkäänsä, kaula vasemmalle alas tiehen sojottamaan. Asetteli vielä silkkihuivia kulkkunsa suojaksi; muutama valkoinen suortuva oli karkuteillä, ei hallinnassa, mustan avokypärän reunan alta.
Asetteli kauniiksi lopuksi nahkapehmusteiset taitetuilla laseilla olevat suojat silmien eteen ja valmista tuli.
Oikea jalka hamuaa vaihteen ja nitkauttaa, nahkahansikas vääntää kaasua, vasen löysää kytkimen ja samassa mennään, vain ujohko sinervä savun pöllähdys jää muistoksi terassin sakille, pian senkin haiduttaa kesäinen tuuli joka lipuu maan suuntaan vuonoa pitkin järven seljän avaruudesta.
Vielä vilahtaa Juutuan sillalla kiiltävä hehkuvan punainen. Immi Luu siellä huristaa matkalla pohjoiseen, Kaamasentietä sen matkaa, että ennättää Nordkapp'n viitalle.
Kääntyy siitä sitten päristelemään tunturiylängön yli Tenon kautta Jäämerelle.
Immi Luu Harinen, matkailusihteeri, Hollolan pitäjän Okeroisista, on menossa tutustumaan ystävyyskuntansa matkailuvaltteihin yhteistyönmerkeissä kunnanhallituksen toimesta ja saattamana.
Neiti Harinen on matkalla Richard Chancellor'n tapaan, tutkimusmatkalla. Sama se sille laivako vai moottoripyörä. Liike on tärkein.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Jaa, jaa. Wai niin. Jännä naiskuvaket. Tervöisin Akka.
VastaaPoistaAkalle:
VastaaPoistaNiinpä niin. Jännä se tämä naiskuvaket. Sepä se.