tiistai 12. heinäkuuta 2011

HERKKiÄ KAUNOTTARiA


HERKKiÄ KAUNOTTARiA

Koko torahampainen kalliopoukama,
paholaisen hornankattila,
on täynnäns' vuotavia veden silmiä;
hampaita piiskanneiden tyrskyjen jäljiltä.

Vuoksilammikot kuhisevat.
Hohtavan valkoista simpukkahiekkapohjaa vasten
erottuu kaikenkuuloisia sanoja,
erivärisiä, -kokoisia ja -makuisia;
seassa harvakseltaan joku outo ulkomaanelävän.

Osa niistä wanhoja, ikuisia;
myrskyissä ja myllerryksissä käyttökelpoisia,
vahvoja, voimakkaita, väkeviä,
karskien miesten karkeita, lujia sanoja
joka saa herkimmät sielut punoittamaan;
itkemään ujoa itkuaan maahan maksaruohon aluiksi.

Mutta sankarpojan, yltiöpäisen huimapään,
ne saavat vain kiihottumaan,
mielen hehkumaan yhä kiivaammin meren helmoihin,
jonnekin kauas ulapoiden taakse aavalle.

Seassa uiskentelee - kuinka ollakkaan,
lahean hereitä, herkkiä kaunottaria - impyeitä;
kai meren raivon tyveniä hetkiä varten,
ainiaan levottoman veden peilinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi