TALO MEREN RANNALLA

TALO MEREN RANNALLA

Siinä se tönöttää,
valkoinen söpö tönö,
hiljaisella somerikkoisella rantakaistaleella.
Hieman vehreyttä ympärillään,
lahden perukassa dyynin päällä.
Muuten hiljaista.

Tyyntyvän rannan yli kuuluu solina.
Takapihan eikenenkään maan lävistää
kurusta purkava kristallinkirkas puro,
joka laajenee Äiti meren kohdatessaan
vuoksiaallon lanaamaksi suistoksi.

Lokkilintujen kiljunnat suolanmakuisten puuskien läpi
kun tyven väistyy huomenkoissa,
saavat aamunkajeen lisäksi asujan silmät heräämään.

Savun tuprahdus piisistä,
tuulen vire pelmuuttaa ne heti riekaleiksi,
tuoksu kuitenkin ehättää katsomoon.

Pian istuu henkilö höyryävä kahvimuki kourassaan
verannan edessä olevalla,
terassia mallaavalla porrastasanteella.

Päästää sielunsa lehahtaen karkuun
ja jää mietteliäänä odottelemaan...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!