perjantai 22. heinäkuuta 2011

KiiSSELi


KiiSSELi

Tein eilen historiallisen kokeen. Serkkulikka Pohjois-Savosta sähköitelloi ja kertoi, että oli kuin sattuman kaupalta löytänyt valtikkapensaan Neroh-virran ja Nerkoon välimaastosta. Älkää hyvät inimiset minulta vaan kysykö mistä nuo Neroh ja Nerkoo tulevat alun pitäin.
Se on varmasti sitä kuuluisaa savakkojen huumoria. Luulen. Sitä originelleinta mallia.

Joka tapauksessa valtikkaesiintymä oli kuulemma lähes aarin kokoinen, kuten Vaccinium myrtillus saattaa aika usein olla. Serkkulikka oli havaintonsa jälkeen silkkaa uteliaisuuttaan maistellut ensin yhtä, sitten toista ja lopulta kerännyt pivollisen ja istahtanut kannon nokkaan tekemään makuarviota.

Tultuaan siihen tulokseen, että ne itse asiassa maistuivat samalta kuin perinteinen, se eniten totuttu versio, mitä suuhumme saatetaan, oli nokkinut sitten koko pensaan viimeistä marjaa myöten tyhjäksi.
Ja se oli ollut helppoa, koska ne erottuivat muusta aluskasvillisuudesta kuin yö päivästä.
("Suat uskoo susj, jotta ihan ovat sitä ihtijään nämähi - ei sittä mittää erova...")

Sikälikin löydös sattui somimoilleen kuin puolukka suutarin näppiin, sillä olin itse havainnut täällä ylempänä, Ultima Thulen seudulla, olevan nyt erityisen paljon voimustikkaa. No juuri sitä; mustaa kiiltävää marjaa joka sanan varsinaisessa merkityksessä, vain ja ainoastaan, ansaitsee nimityksen mustikka. Sillä sehän on todellisuudessakin musta.

Saapas näkee milloin mustikalle joudutaan keksimään uusi nimi tai kiertoilmaus. Suvaitsevaiston keskustelu kiertää tällä hetkellä niin taajaa ympyrää, että mustikka kai pian tuomittaneen ja kiellettäneen kokonaan pois ja se poimijat liitettäneen Soinin kannattajiksi.

Musta oli jo tässä taannoin Absurdistanissa paha-sana, hyvin paha, lähes yhtä paha kuin neekeri, joka tulee latinan negrosta absurdistanilais-väännöksenä.
Mutta kun sitten yllättäin Obama kutsui pressa-kisassaan ja jälkikäteenkin itseään mustaksi, niin suvaitsevaiston, ammattiloukkaantujien sekä Herneennokkaanveto-klubin piti vain niellä kiukkunsa ja sallia rupusakin käyttää musta-sanaa asiassa jos toisessakin vastuuttoman huikentelevasti.

Takaisin asiaan. Itse nokin alussa mainittua koetta varten pilkkumillisen mustikoita ja kun toisessa rinteessä oli sinikoita otin myös niitä pilkkumillisen talteen. Varoin sotkemasta yhtäkään marjaa toistensa kulhoihin. Perkasin ne porstuan rappusilla ja pistin jääkaappiin odottamaan serkkulikan lähetystä Matkahuollon kautta.

Eilen ehtoolla tuli. Noudin marjat ja aloin puuhata kolmea kiisseliä. Kaikki kolme; mustikka, sinikka ja valtikka käyttäytyivät suorastaan oivasti, ei mitään eroa kiisselöitymisessä tai muussakaan käytöksessä. Ja kun lisäsin pottujauhonkin tarkalla mitalla, myös jäykkyys ja tytisevyys oli kaikissa likipitäin samaa luokkaa. Vain väristä erotti ne toisistaan.
Selkeimmin erottui tietty valtikkakiisseli muista kahdesta, mutta kyllä pelkästään mustikoista (voimustikoista) tehty kiisseli oli tosimustaa kuin mörön paska.
Sinikkakiisselistä sentään löytyi tarkempia havaintoja tehtäessä sinisen sävyjä ja vivahteita.

Lopullisessa kokeessa otin liemilusikallisen jokaista kiisseliä niiden hyydyttyä ja lorautin samaan kulhoon. Ensin mustikkaa, sitten valtikkaa (näistä kahdesta muuten muodostui yllättävä 60-luvun Ob-muotikuvio) ja lopuksi täydensin sinikalla teokseni.

Tulos oli visuaalisesti gastronomian huippua, sanoisin ja ehkä siinä mielessä jopa soveliasta tarjota vaikkapa ministerin tötteröille Rysselissä - huippukokouksen väliajalla. Kenties.

Maultansa se latinki kuitenkin oli lähinnä ja etupäässä vain sitä tuttua, totuttua ja perinteistä mustikkakiisseliä, joten en kyllä jaksa uskoa millään, että €uro tästään enää toipuu, elvyttäähän sitä voi toki niin kauan kun veronmaksajien sietokyky piisaa, mutta ei centtiäkkään yli.


Ja kun olin aikani tuskaillut DNA-mokkulanetin kanssa tämän raportin kera, tuskastuin ja suorin aamusumuun Ohcejohkasta 100 km tänne Gámasjohkaan.
Minua lohdutti niin kovin kuulla radiosta, että viimeinkin hallitus on aloittanut taistelun harmaata taloutta vastaan; pullonpanteilla salarikastuneet joutuvat tulevaisuudessa ilmoittamaan verotuksessa saadut tulot.
Rangaistuksen uhalla. No niinpä tietenkin.


Itsekillitettyjä pulloja ei tarvitse ilmoittaa.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Vetoan ylenpalttiseen siveellisyyteeni tekstini rahvaanomaisia sanoja sisältävissä kohdissa, vaikka olenkin tätä nykyä pääsemässä tuosta tavasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi