torstai 14. heinäkuuta 2011

PORON KUSEMA


PORON KUSEMA

Pisarat ropisevat vankkurin kattoon,
vaunu heilahtelee kuin aallokossa kuunaan.
Suden hetki on ehtymässä;
pouta ja helle siirtyneet aikaa sitten miesmuistiin.

Pohjoinen sivaltelee kylkiin,
miehisen miehen lailla tunkee häpeilemättä
helman alle ja keinuttaa.
Muuten hiljaista tyyten.

Lyhyen katkon aikana erottaa kuinka
karannut tunturikoivun lehti kopsahtaa litimärkään,
tuulen lysyyn pieksämään heinikkoon.

Sen tehtävä on päättynyt,
siitä ei kyllä nousta - ei kahta puhetta,
jäljellä enää osallistuminen luonnon kiertokulkuun.

Yksinäinen onea poro juroo sorkat tanassa,
ei osaa päättää viihtyykö puuskaisessa kuurossa
vaiko hakeutuisiko tuulen alapuolelle pahtaan taa.

Kun liian ohuiden pääluiden läpi hohkama
vähäinen järki vihdoin puuttuu peliin,
koko karvakuontalo on kastunut jo läpikotaisin.

Harmistunut epeli laskee samaan syssyyn alleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi