KiViSESSÄ HORNASSA
Viileän merituulen jostain sielun syövereistä
kaivamaan heleyden kaipuuseen - aivan anhittomaan,
vastaa pikkuruinen, retliiniin vivahtava kukkamätäs,
joka muuntaa väriään taivaanpiirillä kaartuvan
auringon kaaren mukaan.
Kaukana, kaukana maailman äärellä;
jyleiden pahtaiden kaidaksi ahtaman lahden ahteella.
Se pilkottaa sitten loppujen lopuksi hakematta;
ilman suurempaa vaivaa,
riittää kun viitsii vilkaista olkaansa myöten maahan
ja poimia se aistimiinsa.
Tunturikohokkien kukkarypäs hyväilee sielua
yksinkertaisessa monimutkaisuudessaan,
värisee lyhyessä varressaan
vuoksiaaltojen liikuttamassa ilmavirrassa.
Mieli herkistyy
kun ajattelee missä karuissa olosuhteissa
se levittää hyvää oloa poloisille,
jotka sattuvat piipahtamaan tässä näköjään
jumalienkin hylkäämässä kivisessä hornassa.
Kukkien heleä värinä tarttuu
ja värisen itsekin ilosta.
kaivamaan heleyden kaipuuseen - aivan anhittomaan,
vastaa pikkuruinen, retliiniin vivahtava kukkamätäs,
joka muuntaa väriään taivaanpiirillä kaartuvan
auringon kaaren mukaan.
Kaukana, kaukana maailman äärellä;
jyleiden pahtaiden kaidaksi ahtaman lahden ahteella.
Se pilkottaa sitten loppujen lopuksi hakematta;
ilman suurempaa vaivaa,
riittää kun viitsii vilkaista olkaansa myöten maahan
ja poimia se aistimiinsa.
Tunturikohokkien kukkarypäs hyväilee sielua
yksinkertaisessa monimutkaisuudessaan,
värisee lyhyessä varressaan
vuoksiaaltojen liikuttamassa ilmavirrassa.
Mieli herkistyy
kun ajattelee missä karuissa olosuhteissa
se levittää hyvää oloa poloisille,
jotka sattuvat piipahtamaan tässä näköjään
jumalienkin hylkäämässä kivisessä hornassa.
Kukkien heleä värinä tarttuu
ja värisen itsekin ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi