KUHPAKiT

KUHPAKiT

Sininen järven selkä pilvenhattaroineen.
Ranta-ahteen vihreässä vyöhykkeessä
kulleroarmeija huojumassa;
vene maihin ajautuneena valaana sannalla.

Kuhpakit somassa rivissä ritilällä;
autiolla hiekkarannalla,
savulta tuoksuvain aromien tukkiessa nokkaan.

Joutilaan oloinen tuli kiemurtaa alustan läpi,
laiskoina, löysinä savun tupsahduksina;
itseasiassa kiirehtimättä minnekkään.

Valuu lopulta hillitysti tuulen mukaan,
ikään kuin vastentahtoisesti tahtoisi luovuttaa
herkulliset kypsyvät kuhpakit.

Heh - kaikkea sitä tulee mieleen
odottaessaan vesikielellä valmistuvaa kenttäatriaa.

Mielikuvat valtaavat tolan kielikuvilta,
Sanovat - tietävät;
niin on viettelevän houkuttelevaa tuoksu,
että se epää puhdin jopa voimainsa tunnossa
puhkuvalta kiimalta.
Ja kun avaan sormenpäilläni ensimmäisen...
Minä uskon sen oitis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!