tiistai 5. heinäkuuta 2011

KOLMEKYMMENTÄ ASTETTA Ei MiTÄÄN


KOLMEKYMMENTÄ ASTETTA Ei MiTÄÄN

Meren sinfonia ylittää kaiken muun metelin,
aaltojen kohina niiden pauhatessa tuulen vongunnan
sihinä rantahiekkaan hivuttautuessa suhinan,
kihinä veden valuessa takaisin emonsa syliin.

Lokkien loputon kailotus on joutsenlaulua
sen rinnalla rannalla,
sannalla - koskemattoman sileällä neitsyellä
johon ankaria jälkiä runnovat
kumikengän karkeat, raskaat anturat.

Silti autiolla hiekalla aistii hiljaisuuden,
joka kestää ja entää näkymättömiin,
aina Dežnevinniemen nokkaan Beringin salmessa;
suunnassa kolmekymmentä astetta ei mitään.

Vaivihkainen ripaus otsonin tuoksua,
aavistuksen kostean raikas,
panee tuntemaan mystistä vetoa aavoille ulapoille.
Lähes käsin kosketeltava kumma tunne,

Suolainen huntu hivelee tuulen tuomana,
joukkoon erehtyneenä muutama pärske,
valtameren väkevä haju.

Ja se laulu, aaltojen maalaama taulu
kaikissa sinisen sävyissä julmasta hereään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi