TAiMENESSA
Yö pikkutunneille saakka on harattu autiota,
tyyntyvää järven selkää toivossa.
Eikä ole vähällä päässeet ne kivikkoiset ahteet,
jängän alut, jotka jatkuvat erämaana ties minne;
niidenkin rauhaa on häiritty saalista mieluillen.
Pieteetillä tosin,
ei volisten ja kaahaten,
kuten urbaanin ympäristön pillurallissa - ei-ei,
vaan hipihiljaa,
verkkaiseen sähkömoottorilla pinnanalustaa kutittaen.
Missä nyt on se tolkku;
muuta kalaa: harria, ahvenaa pian haitalle,
pienimpiä eheitä saa palauttaa huoletta Ahtolaan.
Vain se kalojen kala puuttuu,
suuri villi reuhtova,
sekopäiseksi heittäytyvä taimen,
suonisiiman päässä vauhkona eeskahtaalle rynnäten,
ihmetellen mikä pirun väkänen leukaperää kutittaa.
Minkä tulisen hyö'yn sellainen tärppi
suonistossa nostattaakaan,
pistää sydämen villiin rytmiin:
huumaava tunne ehättää salamana päähän
käsien lihasten hermosäikeitä myöten.
tyyntyvää järven selkää toivossa.
Eikä ole vähällä päässeet ne kivikkoiset ahteet,
jängän alut, jotka jatkuvat erämaana ties minne;
niidenkin rauhaa on häiritty saalista mieluillen.
Pieteetillä tosin,
ei volisten ja kaahaten,
kuten urbaanin ympäristön pillurallissa - ei-ei,
vaan hipihiljaa,
verkkaiseen sähkömoottorilla pinnanalustaa kutittaen.
Missä nyt on se tolkku;
muuta kalaa: harria, ahvenaa pian haitalle,
pienimpiä eheitä saa palauttaa huoletta Ahtolaan.
Vain se kalojen kala puuttuu,
suuri villi reuhtova,
sekopäiseksi heittäytyvä taimen,
suonisiiman päässä vauhkona eeskahtaalle rynnäten,
ihmetellen mikä pirun väkänen leukaperää kutittaa.
Minkä tulisen hyö'yn sellainen tärppi
suonistossa nostattaakaan,
pistää sydämen villiin rytmiin:
huumaava tunne ehättää salamana päähän
käsien lihasten hermosäikeitä myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi