LAUHTUNUT EHTOO

LAUHTUNUT EHTOO

Saamenmeren laulusta teen taulun,
sanoja sielusta annoksen haalaan,
niillä maalaan
ja kaikki on siinä.

Lauhtunut ehtoo,
kauhtunut aurinko rakentaa unista siltaa,
leutona teutoaa tyyntyvä veden kalvo,
loiskuaa liikoja reunoilta pois;
istumme ahteella lusuista iltaa.
Ei hereämpää hetkeä olla nyt vois'.

Tervan tuoksuiseen savuun sekoittuu
potsivainajan tirisevä pinta,
kohveen tuoksu haistimeen
ja liekkien hehkuva lämmin iholla.

Koskelon sinnikäs pinnistys,
juoksu tyyneksi herenneessä kuvastimessa;
se on tunnelman hinta.
Ennättää siivilleen ennen taulun raameja,
mutta lennättää sitten itsensä ulos.

Hiljalleen sulkeutuva vana katoaa tummuvaan peiliin,
eilinen on pian ohi,
tämä päivä vaihtuu tilalle,
uusi huomen astuu entisen sijalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!