sunnuntai 4. syyskuuta 2011

VÄRiSYTTÄÄ KEHOA


VÄRiSYTTÄÄ KEHOA

Epämääräiset tuulet ovat häilyneet ympärilläni,
viuhtoneet eeskahtaalle tehden tilaa,
hätistellen kesää syrjemmälle.

Ja periksi näyttää herkiävän antamaan,
keltainen lisääntyy päiväpäivältä,
punaisen sävyt yöyöltä;
mannut vaipumassa maaruskaan.
Silti askel nousee keveästi talsiessani tunturiin,
kohti häähuonetta.

Kattona taivas, seininä kurun yhä vehreät seinämät,
permannoksi tekeytyy lompolon pehmeä silmä.
Áiligas on muusani koti,
Parnassos Hesperiassa, ehtoon rajamailla.

Punavihreän Rauninpuun juurella katson kohtani,
asetun oikein vasiten aloilleni,
lasken luomeni
ja päästän ajatukseni valumaan
lirisevän noron pintaa myhäillen alas laaksoon.

Varsinainen taitoratsastus,
enemmän äkämystyneen vikurikon selässä,
kuin hereää serpentiinimutkissa lorvailua.

Kiehtovat mystiset värit - ilo värisyttää kehoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Äänihuulet värisevät kun tätä matkaa lukee ääneen.

    VastaaPoista
  2. Peikkoiselle:
    Kuiskaamalla, susirumpu taustalla kumisten, savuisessa kodassa, jossa liekit muodostavat häilyviä varjoja seinille.
    Ilta on juuri uinahtamassa yön syliin, osa kuuntelijoista on juuri uinahtamaillaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi