tiistai 6. syyskuuta 2011

NENÄ JOiKUA JOiATEN


NENÄ JOiKUA JOiATEN

Emä kohisten painamme Kointähteä kohti
soutimet levossa,
pyyryt pysäytettynä, vavat varpaviidakkona,
nenä joikua joiaten,
kokko suuntoa suunnitellen.

Haaksemme on lastattu piripintaan;
matkalle tuntemattomaan tarvitaan kaikkea.
Kauas on pitkä matka,
vasta alussa tämä huikaiseva häikäisevä retki ja hetki.

Onni lekuttelee tuulen päällä,
kaduttaa - ehken olisi pitänyt varustaa sittenkin uisko,
lepuupaikka olisi taattu raa'an nokassa;
niistä kun ei tiedä jos sattuvat tympeentymään,
nämä satunnaiset onnet.
Lehahtavat pois.

Yksi ajaa, toinen lojuu otavaisten päällä, tuijaa vanaa,
nuorin nuotalla nuokkuu.

Kaaret kapisevat, parras kastuu pärskeistä,
hankalaudat loimottavat,
puhtoinen tuhto vapaana taakasta,
teljolla visut vasut,
parraspuulla joutilaat jalat köysikieppien päällä;
löyhässä unessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi