perjantai 23. syyskuuta 2011

HEI HULiNAA


HEI HULiNAA

Tänään on tärkeä päivä Absudistanissa, sikälikin, että tänään on syyspäiväntasaus; ketä se sitten kiinnostaakaan enää nykyisessä €-hulinassa. 
Joka tapauksessa tasauksen tarkka hetki tänä vuonna on klo 12.04; Absurdistanin, eli entisen Suomen aikaa. Aivan. Juuri niin. Nimenomaan tätä hassua, markkinavoimille valjastettua yököttävää luonnonvastaista kesäaikaa.
Julianpäivissä (JD Julian Day) se meinaa aikaa ja hetkeä: 2455828,00278934 - tarkalleen.

Tuosta hetkestä alkaen päälle kaatuva pimeys saa sijaa yhä enemmän. Päivä päivältä se jatkaa hidasta mutta tasaista vyöryntää ja ottaa lopulta valtaansa koko inimiskehon ja -mielen. Joskus tuntuu, että myös kielen. 

Syysmasennus kyttää hämärän rajamailla, loskaisen ja paskaisen lokakuun oneimmilla hetkillä urbaanin yhteisön porttikongeissa ja ankeilla takapihoilla jopa marraskuulle saakka. Elä siinä sitten arkisen harmaata elämääsi.
Jos jotain lohdullista - kulminaatiopiste saavutetaan vasta mustakaapujen joulun alla. Markkinahumussa.

Ja niinpä se näyttää median mukaan tänä vuonna Absurdistanilaisilla olevan synkeä kohtalo odottaa markkinavoimien rymyämistä aina vuodenvaihteeseen saakka. 

Tuskinpa vaan lakkaavat, afluenssa kun ei lähde humeetista omin konstein. Politikkojen humeetissa kiertää pahoin williintynyt mielipuolinen chimera.
Nooh - siinä vaiheessa ei vielä tiedettäne, onko pahimmat kolhut ohi, mutta suuntaa se ainakin tulee osoittamaan.

Valittettavasti joudun tällä erää ja tässä hetkessä rapsuttamaan varmistinta niin tihiään, että se taitaa kulua pilalle ennen varsinaista aktia. Meikäläinen kun on saanut yliherkkyysreaktion noista politikkasten vastuullisuuspuheista.

~~~~~~~~~~~~

Oikea aika, se rehellinen, huitelee jossakin Parikkalan seudulla vasta tuntia taaempana ja Ilomantsin Virmajärvellä vielä sitäkin jäljempänä, tavoilleen uskollisena ja kiihkoilematta, piittaamatta kipenettäkään näistä €U-uskovaisten kotkotuksista.
Siellä ei ole hoppua ajan kera. Ne harvat ja yltiöpäiset ja sinnikkäät eläjät kyllä jaksavat elää omana elonsa luonnon aikataulun mukaan.

Toisin se on paremmiston Absurdistanissa. Siellä on kaikki kotkotukset yht'aikaa tulessa. Karonkka päällä yötäpäivää. Vihapuheista kinataan eeskahtaalle, lyödään päin pläsiä kiellettyjen sanojen listoilla samaan aikaan kun maa on roistojen kynsissä. 


Koko mekastus alkaa muistuttaa, tzori - ei hölmöläisten, vaan entisen SNTL:n parhaimpia vuosia, kavaltajia, pettureita ja urkkijoita koko remmi tyynni. No ehken pois suljettuna teidät, lukijani.

On sateinen ja onea syysaamu. Selkonen tupaten täynnä matkustajia. Koleerinen metsästäjä hyräilee hilpeää sävelmää ja rummuttaa sormillaan aseensa tukkia kahvitulilla.
Tulille astuva apeanoloinen mies
huomauttaa innottomasti:  
"Kylläpä sitä nyt ollaan niin myötälettä".

- Niin olen, toveri ja tuntematon ystäväni. Katsokaahan, ajattelin lähteä iltapäivällä Chargoggagoggmanchauggagoggchaubunagungamaugg-järvelle kokemaan verkot. 
Luulenpa kalojen siellä jo odottelevan, että joku pyytäisi niitä ruokapöytään.

Vetoan anhittomaan maanläheisyyteeni tekstini rahvaanomaisia sanoja sisältävissä kohdissa, vaikka olenkin tätä nykyä pääsemässä tuosta tavasta. 


Silti:
Vassaripissiksille sanon hyvästi - mitta on täysi. Muille kestämistä Natalis Solis Invictiin  - voittamattoman auringon syntymäpäivään saakka. Kyllä se sitten siitä taas. Onhan meillä sentään ius suffragii.

Post Scriptum.
Onkohan hevonkuusen (Hippo abies) taimia muuten missään myytävänä?

Procul harum,



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Wanhempana sitä sitten pystyy muistamaan mitä hyvänsä, on se tapahtunut tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi