sunnuntai 18. syyskuuta 2011

TYHJÄN TiLAN TOLA


TYHJÄN TiLAN TOLA

Rahiseva sammal kahisee anturoissa,
jossain jängän toisella reunalla - erotan läpi,
sarvaat kalistelevat intoa puhkuen astuttavista.
Korppi narahtaa kuhnailevalle kulkijalle,
toisen kelon harmaalla oksalla toinen musta.

On niin hiljaista että kuulee kahden rakastuneen,
toisiinsa kietoutuneen kuoston parahtelun,
onnesta kai - sitä ainakin epäilen,
että ovat syntyneet tähän ihanaan selkoseen,
eivät mihin tahansa tien viereen ihmisten ilmoille
josta ne olisi jo aikaa sitten lopetettu,
katkaistu tyvestä epäpuuna.

Pätkitty pölkyiksi, pilkottu ja poltettu;
inhottavimmassa tapauksessa - niitäkin on,
vain jätetty lojumaan kaatumasijoilleen rumina.

Tämä hiljaisuus maistuu erilaiselta kuin pirtissä,
tämä on raikas hiljaisuus,
ankara, avara ja avoin vailla tunkkaisuutta.

Ilma virtaa vaikkei äännä,
tuo selässään kurkiauran huudot taivaan kannelta,
jostain näkymättömistä joutsenten kailotuksen.

Tämä on tyhjän tilan tola.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi