lauantai 17. syyskuuta 2011

TYHJÄ TiLA


TYHJÄ TiLA

Aurinko paistaa ihanan riettaasti
ja sammuu kertaheitolla ensimmäiseen
vettä tirskuvaan pilveen.

Lojun joutilaana tunturin ruskaisessa kallaassa.
Ei minun tarvitse pyytää lausuntoa siltä,
on kaverini lapsuudesta.
Teen symbolisen tulen.
Hiljaista - suorastaan helppoa.

Pysähtynyt tila täyttää tyhjän pyytämättä;
raotat vain mielen porstuasta ovea raolleen
ja ennen kuin ehdit kissaa sanoa,
huomaat yrittäväsi pysähtyä kaikin keinoin
tutkailemaan raosta seuraksesi putkahtanutta
täyttä tyhjää tilaa.

Siinä sitä riittääkin ihmettelemistä,
kuni vihdoin huomaat että,
on sillä seinät, kehykset, rajat,
mutta että varsinainen hyöty on juuri se tyhjä,
eikä sen paremmasta väliä.

Tee itse tuli ja mieti tyhjää.
Miten pistämättömän hyödyllinen onkaan
vaikkapa ämpärin kuorien sisään jäävä tila?
Hykertelet kun hokaat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi