lauantai 24. syyskuuta 2011

KOiRAN UNTA


KOiRAN UNTA

Mennään näin kerta mennään,
tämä on tämmöstä retuuttamista
ja tullaan sitten kun tullaan,
ei tämä tähän jää - syksykin tulee ja jää;
lumi myös ja lopulta se varrottu kierä jää.

Humeettia kuumottaa saalisvietti.
pannahinen - kuin pikkupojan tikkarihimo.
Mustan metsän odotus jatkuu,
välikausi - pitkä kuin nälkävuosi.

Väkevät taimenet möyryävät jo syvien vesien sisällä,
siiat jatkavat odotustaan päästä pannulle.
Reeskain sukukokouksesta puhuu koko Ahtolan väki.
Hirvaat rykivät jäykin jaloin ja tojivin kaluin
päästäkseen astumaan.

Se kalina joka kuuluu selkosesta,
ei se hampaista johdu vaan kiimasta,
hyvin runsaasta kiimasta,
alkukantaisesta vietistä kylvää kylvämistään;
sarvet siellä kohtaavat sarvet.

Paju pitelee lehdistään kynsin hampain,
muut puut suurinpiirtein luovuttaneet.

Verkkopaljut uinuvat koiran unta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi