SE TÄSSÄ ON EDESSÄ
Vaivihkaisin askelin hiipii esiin hämärän suojassa,
ensin läpikuultavina huuruina,
kuin myyttisinä ajattomina unelmina kauneudessa.
Sitten naamioituu jo odelmaan helmiksi,
kaikkien aamuvirkkujen kulkijoiden ihasteltavaksi;
herkkyys saa aikaan ihastuksen ilmaisuja
siellä missä asiasta keskustellaan,
kahviloissa, kampaamoissa, pyykkituvilla.
Muutaman ajan kuluttua ävär on aamuisin valkea,
kauttaaltaan puhtoisen huurun peittämä alue,
joka palauttaa ensi kertaa mieleen ajan tilan.
Talvi. Ja pakkanen. Nehän ne.
Sieltä menneisyyden hämäristä,
muutaman kuukauden, takaa nostavat jälleen päätä.
Ei kahta puhetta - myönnettävä on tosi,
se tässä on edessä.
Pian jytisee nurkissa.
Pakkanen se siellä roimauttelee hyisellä nuijallaan;
puree poskipäihin heti kun astut ulos porstuasta.
Kaverina sillä pirulla pohjoisen kolea viima.
Jo rappusilla kylmät vaatteet hipovat ihoa.
Lunta enteilee.
ensin läpikuultavina huuruina,
kuin myyttisinä ajattomina unelmina kauneudessa.
Sitten naamioituu jo odelmaan helmiksi,
kaikkien aamuvirkkujen kulkijoiden ihasteltavaksi;
herkkyys saa aikaan ihastuksen ilmaisuja
siellä missä asiasta keskustellaan,
kahviloissa, kampaamoissa, pyykkituvilla.
Muutaman ajan kuluttua ävär on aamuisin valkea,
kauttaaltaan puhtoisen huurun peittämä alue,
joka palauttaa ensi kertaa mieleen ajan tilan.
Talvi. Ja pakkanen. Nehän ne.
Sieltä menneisyyden hämäristä,
muutaman kuukauden, takaa nostavat jälleen päätä.
Ei kahta puhetta - myönnettävä on tosi,
se tässä on edessä.
Pian jytisee nurkissa.
Pakkanen se siellä roimauttelee hyisellä nuijallaan;
puree poskipäihin heti kun astut ulos porstuasta.
Kaverina sillä pirulla pohjoisen kolea viima.
Jo rappusilla kylmät vaatteet hipovat ihoa.
Lunta enteilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi