tiistai 20. syyskuuta 2011

SÄHKÖSANOMiA HUMEETTiiN


SÄHKÖSANOMiA HUMEETTiiN

Taivaat valkenevat enteistä huolimatta kuulaina,
kaarneet keskustelevat suulaina vähäpätöisistä;
lörpöttelevät tyhjänpäiväistä palturia aikansa kuluksi
vaimeasti mutisten sarastuksen kajeessa.

Raikas tuulahdus koin suunnasta huuhtelee kasvoja,
karistaa viimeisetkin unihiekan rippeet silmistä;
valuvat unisina puroina takaisin Unenmaahan.

Tulen lempeän lämmin ääni,
satunnainen koron paukahdus,
kirpeän tervainen savun tuoksu;
ja tämän riitiksi muodostunen tunnelatauksen läpi,
arvaatte jo - ensimmäisenä,
luomien alta vielä huomenelle ujoina,
silmäni tavoittavat nokisen kanan törröttävän nokan.

Nyt jo levollisena,
puhkumiset puhkuttuna,
sisuksissaan tuoksuvaa kahvia pidätellen nautinnoksi.

Aromit leijuvat keijuina haistimeen,
tunkeutuvat törkyisistä aukoista epiteeliin
ja siitä oitis sähkösanomina humeettiin,
himon tunnetta kiehimään ja väsäämään.

Mikäpä sellaiseen huomeneen on herätä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi