lauantai 10. syyskuuta 2011

KULJETAN SAVUN LÄViTSE


KULJETAN SAVUN LÄViTSE

Syksyinen huomen on herkkä;
maan äärillä taivaanpiirin pilvien kuma huntu,
tyynen veden samettinen peili ilman värettä,
sijoillensa pysähtynyt hiljaisuus.

Yksinäinen säteen heijastus osuu silmään - kirpaisee,
vilvoittaa humeettia veijarimaisella kurittomuudellaan.
Pakko kai nousta vaikka maaemä vetää puoleensa
ja katuhkan lämpö hyväilee kehoa.

Ensimmäinen huuto järven selältä - kaatra,
vastarannalta vastaa toinen ja pian kaiku kertaa;
äkin huutaa koko järvi.
Tässä metelissä nuku kukaan,
paitsi rakkaani jolla niin monta makiaa Höyhensaarilla.

Kavahdan ylös, sitaisen kuivahtaneen kaatin,
istutan päälle huopahatun ja tähystän ulapalle.
Syksy näkyvissä, joskin kaukana yhä.

Tämä paikka on pyhä,
elvytän tulen hengen - riivin kumakasta ohuita riepuja,
kuljetan kolmasti savun lävitse
ja ripustan Rauninpuuhun keripään likelle.

Nöyränä kumarran,
syvällä sisimmässäni pyydän kalaonnea.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Nöyränä luonnon kaiken kauneuden ja hyvän edessä...katsoo sitä sitten erämaajärven rannalla tai parvekkeeltansa!

    VastaaPoista
  2. Cranelle:
    Niin se vaan on. Taivuttava silloin kun hokaa asian.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi