torstai 5. toukokuuta 2011

PUUTTUU ViiSiKYMMENTÄ VUOTTA


PUUTTUU ViiSiKYMMENTÄ VUOTTA

Tässä keväässä on jotain erikoista;
tai - sanoisiko jotain wanhan hyvän ajan,
sitä lapsuuden jälleensyntymisen vuodenaikaa.
Johon aina näitä kohdalle sattuvia vertaa.

On epävarmuutta, häilyviä lämpötiloja,
kaksi kisailevaa valkoista jänestä,
tuulien holtitonta suuntien vaihtelua.

Siipiniekat saikkaavat eeskahtaalle,
Lannanmaassa pukkaa hikeä siipispankon kainaloon,
Lapissa jäätyy pursto pesän reunaan.
Siihen väliin pitäisi lähättäytyä munimaan;
sitten hautomaan - moisessa karonkassa.

Keväätkin olisivat ehken ymmärrettävämpiä,
jos miehen muisti ylettyisi yli kahden vuoden päähän,
mutta kun ei - lapsuuden sitä muistaa keveästi,
väliltä vain puuttuu viisikymmentä vuotta
tyhjänpäiväisiä - loskaisia ja raakoja keväitä.

Tässä keväässä on jotain erikoista;
tai - sanoisiko jotain wanhan hyvän ajan,
sitä lapsuuden jälleensyntymisen vuodenaikaa.
Johon aina näitä kohdalle sattuvia vertaa.

Tämä toisto - se on pahinta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että miesmuisti ulottuu lapsuuteen!

    VastaaPoista
  2. Runopasaselle:
    Nooh, miesmuisti vain pari vuotta, mutta muu kyllä.
    Vain se väli puuttuu.

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä totta ettei ihminen millään muista kaikkea, vain ne elämän kohokohdat, sellaiset hetket joita on oikein pysähtynyt miettimään :)

    VastaaPoista
  4. Marialle:
    Niin se menee ja siihen on vain tyytyminen.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi