tiistai 24. toukokuuta 2011

MAAiLMAN RANNALLA


MAAiLMAN RANNALLA

Haaleaan tihkuun vajoaa hidas ääni,
tuuli tyyntyy ohueksi kuiskaukseksi,
aika lepattaa paikallaan tyhjäkäyntiä;
koko maailma seisoo pysähtyneenä niille jalansijoilleen.

On keskiyön pimein hetki,
aurinko kaartunut pilvenlongan taa,
puuntaa helmoista heleänä;
voikukka sijaisenaan luojanluoduille.

Jo pujahtaa pois pilvien suomasta huomasta.
Sateenkaaren värit loimuavat pehmeinä,
sumuisen sinisen läpi kuultavina raitoina,
liudentuen toisiinsa ilman selkeää rajaa.
Todentuen silmissä jättimäiseksi koruksi.

Vain järjestys on muuttumaton kaikkialla;
aallonpituuksista määrätty kuri pitää.
On aivan sama missä päin maailmaa seisoo,
tihkussa - aurinko takanaan.

Värimaailma maailman sisällä,
äänimaailman ympäröimä.

Kaiken tämän valtavan aavan meren rannalla,
mitätön hippu - hitunen, ihmisen sielunmaailma,
typertyneenä kauneuden ihmeeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Ei ole kyllä mitään lisättävää. Kaikkihan tuossa on ilmaistu:)

    VastaaPoista
  2. Taide sielussaan olevalle:
    Minä kiitän hyvin runsaasti tästä kommentista.
    Meni myöhäksi kun en päässyt kommendeeraamaan aiemmin .

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi