lauantai 7. toukokuuta 2011

KÄÄNNÄN ÄÄNEN PÄÄLLE


KÄÄNNÄN ÄÄNEN PÄÄLLE

Autereinen, pitkä ja kapea aamu,
kiimivien siipiniekkojen helisevää hälinää,
uskomattomin konsertti porstuan avartuvasta raosta,
heti suorana lähetyksenä.

Ei edellytä hillittyä pukeutumista;
lököttävät raappahousut,
mitä nyt se iänikuinen tuppiroska kupeella,
kauhtunut aivinainen piikkopaita polviin - hyvin piisaa.
Jos rantteelle astuu, siksi varrettomat kumiterät,
maa on raaka herkille varpaille.

Liiterin katolla kököttää musta karhu,
se hupenee silmissä kolliksi kun likenen harjaa.
Nyppään ylilentävän joutsenen pyrstöstä sulan,
kastan sen näkymättömään väriin
ja maalaan maisemaan hiljaisuuden.

Kiiruhdan lähteelle,
koukkaan ultramariinia pivollisen,
nousen tievan päälle laveeraamaan sinisen kannen.
Koivun kyljestä saan valkoista,
ripottelen lampaiksi taivaanpiirille.

Porstuan rappusilla käännän äänen päälle,
istahdan, suljen silmät
ja karkuutan sielun mielikuvitukseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi